Tulevan kevään aikana lukuisissa suomalaiskodeissa pohditaan, onko perheen lapsi valmis aloittamaan koulunkäynnin tavalliseen tapaan vai olisiko aloitusta parasta siirtää. Vaihtoehtona tavalliselle ekaluokalle voi olla niin sanottu starttiluokka, joka toiminnallisesti ja opetussisällöiltään on esiopetuksen ja ensimmäisen luokan välimaastossa.
Edelleen on niin, että osalle vanhemmista lapsen meno starttiluokalle tavallisen aloitusluokan sijasta on vaikea hyväksyä. Kyse voi olla puhtaasti vanhempien ja päiväkodin henkilöstön tai psykologin välisistä näkemyseroista siitä, riittävätkö lapsen valmiudet aloitukseen vai ei.
Toisaalta vastustusta voi selittää myös pettymyksestä aiheutuvalla torjunnalla. Monen vanhemman mieltä viiltää se, jos oma lapsi ei näytä pysyvän ikätoveriensa kehitysvauhdissa. Tällaisen pahan mielen ymmärtää jokainen lasta kasvattanut. Yleinen pelko on myös lapsen leimautuminen.
Myös ekaluokalle pääsyä odottava lapsi voi pettyä pahasti, jos kuuleekin menevänsä starttiluokalle. Tätä tuskaa voivat vanhemmat ja muu lähipiiri kuitenkin lieventää, jos pystyvät esittämään starttiluokan lapselle myönteisenä vaihtoehtona.
Starttiluokalle meno on syytä pohtia tarkasti, sillä lapsella on oppimisessa tietty herkkyysvaiheensa. Jos mahdollista, se kannattaa käyttää hyödyksi. Tästähän muistutti Kalevan haastattelussa (30.12.) kasvatustieteen tohtori ja erityisopettaja Maija-Liisa Linnilä. Toisaalta hän painotti, että oppimisvaikeuksista kärsivän lapsen pitää päästä mahdollisimman varhain tuen piiriin, eikä tällaista lasta pitäisi laittaa liian kovaan kyytiin.
Vaikeaa päätöstä pohtivien vanhempien kannattaa pitää tähtäyspisteenä sitä, mikä lapselle on pitkän päälle paras ratkaisu.