Ikäihmisten hyvän asumisen järjestäminen on kansallinen urakka, jonka koko vain kasvaa. Sitä parempi, mitä enemmän erilaisia vaihtoehtoja on. Nyt tarjolla on myös hoivaa perheissä.
Väestöennusteisiin liittyy aina epävarmuustekijöitä, mutta yksi perusasia on Suomessa varma: maassa elää tulevaisuudessa paljon enemmän ikäihmisiä kuin nyt. Tällä hetkellä Suomessa on runsaat 100?000 yli 85-vuotiasta, vuonna 2030 arvion mukaan lähemmäs 250?000.
Eliniän pitenemisestä on syytä iloita, mutta samalla tuo muutos synnyttää huolenaiheita: kuinka ikääntyville voidaan tulevaisuudessa taata toimivat terveyspalvelut sekä turvallinen, ihmisarvoinen asuminen. Sivistysvaltiossa näiden seikkojen pitää pysyä päätöksenteon keskeisinä tavoitteina.
Koska ikäihmiset ovat erilaisia, heille tulee tarjota erilaisia asumisratkaisuja. Vallitseva hyvä tavoite on, että ikääntynyt ihminen asuu kotonaan niin pitkään kuin mahdollista. Tutussa ympäristössä arki voi sujua, vaikka toimintakyky hiukan heikkenisikin.
Siksi on tärkeää, että yhteiskunta tukee avopalveluin vanhojen ihmisten asumista kotona. Samoin esimerkiksi remontteihin saatavat tuet ja hissiavustukset tukevat samaa tavoitetta, koska niiden avulla asuntoja voidaan muuttaa esteettömiksi.
Laitos-sanalla on vanhustenhoidossa aika kolkko kaiku. Heikkokuntoisemmille ikäihmisille erilaiset palveluasumisen ja tehostetun hoivan yksiköt ovat kuitenkin usein paras vaihtoehto. Ihmisiä on lähellä, mikä tuo sekä seuraa että turvaa. Ongelmaksi voi tulla toiselta puolen se, miten asukkaan yksityisyys taataan.
Yksi vanhusten asumiseen liittyvä ongelma on sen kalleus -- myös asujalle itselleen. Monelle ikäihmiselle on syntynyt esimerkiksi palvelutalossa asumisesta suoranainen tuloloukku.
Ilmiö ei koske vain yksityisiä palveluasuntoja vaan myös kuntien ylläpitämiä. Asumisesta ja palveluista peritään niin kova hinta, että asukkaan muihin tarpeisiin ei jää rahaa juuri lainkaan. Asiantilaa on valitettavasti vaikea myös muuttaa.
Uutena ikääntyneiden asumismuotona saa jalansijaa vanhusten perhehoito. Se voi olla kaikkein sopivin niille vanhuksille, jotka eivät enää pysty asumaan kotona, mutta jotka eivät vielä tarvitse laitoshoitoa tai muuta ympärivuorokautista huolenpitoa. Tässä asumismuodossa vanhus asuu hoitajansa kotona. Samassa asunnossa voi olla muitakin ikäihmisiä. Perhehoito on käytössä muun muassa Kainuussa.
Kynnys siirtyä toisen kotiin asumaan on ikäihmisille yleensä korkea. Myös hoitoalalla työskentelevän ihmisen saattaa olla äkkiä hankala sulattaa ajatusta, että hoivan tarvitsijat olisivat hänen omassa kodissaan. Myönteistä asennoitumista vaaditaan siis kummaltakin puolelta.
Koska perhehoidosta on hyviä kokemuksia, epäilevien ennakkoasenteiden soisi sulavan.
Yksi perhehoidon myönteisistä puolista on se, että se voi synnyttää työpaikkoja ilman suuria investointeja. Ikääntyneiden asumispalvelujen järjestämiseen on Suomeen jo rantautunut ulkomaalaisomisteisia yrityksiä, joiden vievät myös voittonsa ulkomaille.
Aina parempi, jos vanhushuollon rahat pyörivät oman maan sisällä.