Nykyinen kiireinen elämänrytmi ei ole hyväksi lasten ja nuorten kasvulle. Kuitenkin pitää muistaa, että enemmistö suomalaisista perheistä voi hyvin.
Lähes neljännes 8-9-vuotiaista kärsii jonkinlaisista mielenterveyden häiriöistä. Noin 80 000 alle 15-vuotiasta tarvitsee psyykkistä tukea, tutkimusta ja hoitoa. Jopa vauvat voivat olla masentuneita, päiväkoti-ikäiset pohtivat itsemurhaa, koululaiset käyttäytyvät väkivaltaisesti, osa suunnittelee ja jotkut jopa tekevät raakoja murhia.
Osa suomalaislapsista voi kiistatta huonosti. Tästä huolimatta ei saa unohtaa, että enemmistö on terveitä ja reippaita lapsia tai nuoria, joilla ei ole mitään hätää. Tutkimusten mukaan suomalaisilla perheillä menee kohtuullisesti. Lastensuojelun keskusliiton teettämässä raportissa todettiin, että suomalaiset ovat yleisesti ottaen tyytyväisiä harjoitettuun perhe- ja lapsipolitiikkaan.
Tyytyväisyyttä henkivät myös Väestöliiton perhebarometrien tulokset. Taloudelliset ja terveydelliset uhat eivät ole perheiden enemmistön arkipäivää. Jotain on kuitenkin vialla, kun perhepoliittiset panostukset eivät aikaansaa onnellisuutta ja henkistä hyvinvointia.
Perheen arki on nyt toinen kuin vuosikymmen pari sitten. Näyttää siltä, että keski-ikäiset päättäjät ovat pudonneet nuoren perheen arjesta. Perheen perustamisiässä olevat ovat pitkälle koulutettuja ja kansainvälisesti orientoituneita. Heiltä kuitenkin puuttuu kokemuksellinen tieto perhe-elämästä ja lapsista. Perheet elävät yksin, eristyksissä. Juuri keneltäkään ei voi pyytää apua, kun vanhemmat ja isovanhemmat ovat kaukana. Vaikeuksista on selviydyttävä yksin.
Kiivastahtinen työelämä ja kiireinen elämänmeno syövät voimia ja kiristävät hermoja. Kun pinna palaa, viha puretaan lapsiin ja aviopuolisoon. Työelämä ei jousta perheen mukaan, vaan perheellinen joutuu jatkuvasti todistamaan olevansa sitoutunut työhönsä; perhe jää usein toisarvoiseksi. Kaikki eivät jaksa eivätkä halua hyppiä oravanpyörässä. Viime aikoina on nähty sellaisiakin ihmeitä, että miehet ovat luopuneet huippuviroista ja -palkoista ja jääneet kotiin luomaan suhteita jälkikasvuunsa.
Jos halutaan ehkäistä lasten, nuorten ja perheiden pahoinvointia, työ- ja perhe-elämän yhteensovitus on aivan keskeinen asia. Molempien nuorten vanhempien on käytävä töissä, sillä yhden ihmisen palkalla eivät kaikki perheet elä sekä maksa lainojaan. On myös sanottu, ettei perhe kestä kahta uraa luovaa aikuista. Osa-aikatöitä ei kuitenkaan Suomessa arvosteta muiden Pohjoismaiden tapaan. Työelämän lainsäädäntö on sovitettu pääasiassa kokopäiväistä työtä tekeviin.
Tupopöydässä perheet unohdettiin vuosikymmeniksi. Vasta nyt on työmarkkinoilla herätty huomaamaan, että työntekijällä on perhe, puoliso ja lapsia. Tuloratkaisuista yritetään tehdä sellaisia, että ne tukevat työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Uudessa eläkejärjestelmässä otetaan huomioon kotona tehty työ. Vaatimuksen toteutuminen kesti vuosikymmeniä.
Perheille tärkeintä on selviytyä arkipäivästä. Siihen ei niinkään tarvita rahaa kuin uudenlaista asennoitumista. Työnantajilta kaivataan sosiaalista vastuuta, valtiovallalta kotityön arvostusta ja aitoja vaihtoehtoja. Nuoret perheet tarvitsevat aivan konkreettista apua selviytyäkseen arkipäivästä - lastenhoidosta, siivouksesta, ruuanlaitosta. Kotiavun verotuki on nyt niin vaatimaton, ettei kaikilla ole varaa palkata kodinhoitajaa. Sitä olisi syytä korottaa. Myös lapsiperheiden kunnallinen kotipalvelu on elvytettävä syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja perheiden auttamiseksi.