Ennen perheisiin hankittiin lapsia, nyt koiranpentuja. Karvainen perheenjäsen otetaan usein myös nuoriin perheisiin.
Pätkätyöläisnaiselle koiran hankkiminen on oman työllisyyden kannalta tavattoman paljon järkevämpää kuin lapsenteko. Työhaastatteluissa perhesuunnitteluasioiden kysyminen ei ole sallittua, mutta siltipä asia usein lipsahtaa haastattelijan huulilta.
Jos tuossa tilanteessa kertoo, että perheenlisäystä on kyllä tulossa, mutta nelijalkaisessa muodossa, tie vakituiselle työpisteelle on lyhyempi kuin sillä, joka tunnustaa haaveilevansa viidestä jälkeläisestä. Näin siitä huolimatta, että keskustelun tämä osuus käydään pöytäkirjan ulkopuolella, eikä se vaikuta työn saantiin.
Työnantajan kannalta koiraperheellinen onkin ihannetyöntekijä: todistettavasti vastuullinen ja kunnostaan huolehtiva. Ja mikä parasta, koiranomistajalle ei tarvitse palkata äitiysloman ajaksi sijaista, eikä tämä voi jäädä ensimmäisen kymmenen vuoden ajan kotiin lapsen korvatulehduskierteen vuoksi. Eikä karvakuonon omistajan välttämättä tarvitse pitää lomiaan juuri koulujen lomaviikkoina.
Koiruus on helpompi hankkia kahden kuin yhden hengen perheeseen, sillä koira tarvitsee myös aikaa, yhteistä puuhaa ja hellyyttä.
Mutta jos parisuhde kuitenkin katkeaa, kuten useimmissa tapauksissa todistettavasti käy, koiran yksinhuoltajan elämä on helpompaa kuin lapsesta yksin vastaavan. Turre kun osaa olla itsekseenkin kotona jo ennen kymmentä ikävuotta. Kampaajakäynnin ajaksi ei tarvitse palkata vahtia ja vilkuilla hiustenkuivauksen aikana kelloa, että tässähän alkaa olla jo kiire.
Samoin seuraelämän vaaliminen on helpompaa. Niin koira- kuin lapsimammojenkin pitää ravata puistoissa, mutta edellinen voi halutessaan lähteä syömään, baariin, kauppaan tai jumppaan ilman, että kysymys on heitteillejätöstä.
Perhesuhteista riippumatta niin koirasta kuin lapsestakin vastaaminen on vastuullista puuhaa, jossa ei parane lepsuilla.
Eroja kuitenkin on, nelijalkaisen hyväksi. Se on jo täysikasvuinen ja järkevä siinä iässä, jossa piltti tekee housuihinsa.
Koiran kanssa ei tarvitse pelätä, että se törmäisi netissä namusetiin tai rikollisille poluille.
Keskiverto nelijalkainen liikkuu mieluummin kuin katsoo Simpsoneita. Kotitöiden jakaminenkaan ei ole ongelma, sillä koiralla ei ole fyysisiä edellytyksiä tarttua imuriin tai ripustaa pyykkiä rypistämättä.
Ja mikä parasta, koiran teini-ikään ei liity päihdekokeiluja eikä vanhempien kirosanavaraston laajentamista.
heidi.hietala@kaleva.fi