Oliko oikeusviranomaisilla syytä puuttua Chantal Chanelin ja Laurence Tramois´n tapaukseen? Oikeudenkäynti heitä vastaan käynnistyi Dordognen rikosoikeudessa viime viikolla. Vain harvat todistajat ymmärtävät, miksi nämä kaksi naista ylipäänsä istuivat syytettyjen penkillä. Heidän epäiltiin aiheuttaneen loppuvaiheeseen ehtinyttä syöpää sairastaneen 65-vuotiaan Paulette Drouais´n kuoleman.
"He eivät ole syytettyjä, vaan uhreja"", Paulette Drouais´n puoliso Michel Drouais vakuutti. Hänen poikansa Laurent lisäsi: "On häpeällistä, että Chantal, Laurence ja perheeni joutuvat kokemaan tämän."
Miehet kuitenkin muistuttivat, ettei heillä ollut mitään osaa päätöksessä antaa Paulettelle suonensisäisesti kuolettava annos kaliumkloridia. Toisaalta he korostivat olleensa helpottuneita sairaanhoitaja Chantal Chanelin teosta, johon hän ryhtyi yleislääkäri Laurence Tramois´n toimeksiannosta. Tramois ei pystynyt enää kestämään sairaan kärsimyksiä ja hänen fyysistä ja henkistä alennustilaansa. Miehet eivät olleet oikeusjutussa asianosaisina.
Paulette Drouaisin veljentytär kiitti syytettyjä heidän teostaan. "Näin Laurentin laihtuvan kilokaupalla ja hänen avovaimonsa Sophien (joka on tohtori Tramois´n tytär) viettävän päivä- ja yökausia Pauletten sairasvuoteen äärellä. Näin, miten hänen miehensä Michel alkoi olla romahtamaisillaan. Kun Chantal ja Laurence puuttuivat asiaan, se tarkoitti, että he ymmärsivät, ettei sellaista tilannetta voinut enää kestää. "
"Paulette pyysi, että häntä autettaisiin kuolemaan. En ymmärrä, miksi me olemme täällä oikeudessa. Pian on Pauletten syntymäpäivä ja toivon silloin voivani mennä hiljentymään hänen haudalleen ja sanoa hänelle, että se on ohi ja että nämä kaksi perheenäitiä voivat vihdoinkin palata lastensa luokse," veljentytär toivoi.
Todistajiksi kutsutut syytettyjen työtoverit sanoivat suurin piirtein samaa. Jotkut heistä vahvistivat, että Paulette Drouais oli muutama päivä ennen tapahtumia pyytänyt, että häntä autettaisiin kuolemaan: "Me kaikki olemme osaltamme vastuussa tästä, koska emme ottaneet omaisten ja hoitajien kärsimystä riittävästi huomioon", Saint-Astierin sairaalassa hoitajana työskentelevä Joelle Leman myöntää.
Olisiko se edes ollut mahdollista sairaalassa, jossa öisin on vain yksi hoitaja valvomassa 200 vuodetta? "Laurent Tramois joutui yksin tämän päätöksen eteen. Jos keskustelulle olisi annettu tilaa, emme nyt olisi tässä tilanteessa", Leman jatkoi.
Henkilöt, jotka ilmoittivat eutanasiatapauksesta sairaalan johdolle, näyttävät katuvan tekoaan. "Minä luulin, että asia hoidettaisiin sairaalan sisällä", sairaanhoitaja Véronique Besnier huokaisi. "Pyysin vain, että järjestettäisiin kokous, jossa asiat sovittaisiin tohtori Tramois´n kanssa."
Laitoksen ylilääkäri Frédérique Lanneau sanoo "musertuneensa" kuullessaan uutisen. Hänen järkytyksensä johtui kuitenkin enemmän tavasta, jolla teko tapahtui -- että lääkäri määräsi hoitajan antaamaan kuolettavan ruiskeen -- kuin itse teosta. Jopa oikeuden puheenjohtaja Jean-Alain Nollen suhtautui syytettyihin poikkeuksellisen huomaavaisesti, mikä näkyi hänen tavassaan esittää kysymyksiä ja kuunnella heidän vastauksiaan.
Ainoan poikkeuksen tässä suhteessa muodosti tapahtumien aikaan sairaalan johtajana toiminut Philippe Gaudry. Todistajanlausunnossaan hän totesi ilmoittaneensa tapahtuneesta yleiselle syyttäjälle huolimatta Paulette Drouais´n omaisten esittämistä vetoomuksista. Myös oikeusministeriö halusi korostaa asian tärkeyttä ja lähetti kaksi edustajansa hoitamaan kannetta Chantal Chanelia ja Laurence Tramois´ta vastaan.
©(2007) Le Monde. Distributed by The New York Times Syndicate Regis Duvignau/Reuters