Vuoden kymmenes kotimainen ensi-iltaelokuva, Aleksi Salmenperän ohjaama ihmissuhdedraama Lapsia ja aikuisia aloittaa teatterikierroksensa reilun viikon kuluttua. Elokuvan pariskunnalla on ongelma. Minna Haapkylän esittämä Venla tahtoo lapsen, kun taas Antero (Kari-Pekka Toivonen) haluaa keskittyä urheilu-uraansa.
Salmenperän mukaan Lapsia ja aikuisia sai alkunsa kuutisen vuotta sitten Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitokselta, jonka käsikirjoituskurssilla kehiteltiin elokuvaprojektia kolmen hengen ryhmässä. Harjoitustyö nytkähti kohti oikeaa elokuvaa Onnenpeli 2001 -lyhytfilmin valmistuttua, kun tuotantoyhtiö tiedusteli ohjaajalta mahdollista uutta projektia.
"Siinä vaiheessa tarina oli ihan eri. Samoja teemoja siinä toki oli, mutta se oli alun perin genretietoisempi komedia. Minä taas halusin kirjoittaa siitä genretöntä omaa tyyliäni, jossa on pohjalla uskottavuus eikä viihdyttäminen", Salmenperä selvittää.
Aihiossa Salmenperää viehätti ennen kaikkea sopivalla tavalla epäsovinnainen tarina. Samoin teemat tuntuivat olevan riittävän lähellä. Jopa niin lähellä, että hänen perheeseensä syntyi vauva kesken elokuvan kuvausten.
"En tykkää katsoa elokuvia oman ikäisteni ihmissuhdeasioista, mutta se oli kuitenkin sellainen maasto, jossa tiesin pystyväni tekemään hyvän elokuvan. Ainakin kuvittelin tietäväni, kun siinä turbulenssissa pyörin. Ajattelin, että saan sieltä ohjattavaa materiaalia, draamaa ja komediaa. Esikoiselokuvan tapauksessa oli hyvä, että minulla oli henkilökohtaista kosketuspintaa elokuvan teemoihin", Salmenperä uskoo.
"Halusin väittää, että rakkaudella on iso merkitys. Minulla oli kuitenkin jokin tarve ravistella perinteisiä kaavoja perheen perustamisesta ja niistä arvoista, joita siihen liitetään itsestään selvyytenä."
Ihmisenä olemisen häpeällisyydestä
Aleksi Salmenperä jatkaa ihmisen tutkiskelua myös tulevissa töissään. Parhaillaan hän käsikirjoittaa elokuvaa Miehen työ, jossa käsitellään hyvin pitkälti samoja asioita ihmisen olemisen häpeällisyydestä.
Salmenperä sanoo haluavansa uskoa rakkauteen voimavarana, vaikka hän kyynisyyteen taipuvaisena joutuu itsensä siihen joskus oikein pakottamaan.
"Toivottavasti elokuvasta tulee läpi ajatus, että tunteella tehdyt ratkaisut ovat kuitenkin loppujen lopuksi järkevämpiä kuin järjellä tehdyt ratkaisut", hän toteaa.
Lapsia ja aikuisia on Salmenperän ensimmäinen pitkä elokuva. Se kuitenkin tehtiin samalla porukalla kuin lyhytelokuva Onnenpeli 2001, niinpä isompiin saappaisiin astumista ei aina edes huomannut.
"Totta kai paineet lisääntyivät. Tiesin, että jos tämän kunnolla mokaa, on varmaan aika vaikea jatkaa. Mutta loppujen lopuksi minulla oli vankka usko tekemiseeni. En miettinyt, viihdyttääkö elokuva, ja saako se riittävästi katsojia, vaan tein omaa kunnianhimoista projektiani. Edelleen uskon, että elokuva lunastaa paikkansa suomalaisessa elokuvassa, tuli katsojia tai ei."
Myös elokuvan pääosan esittäjä Minna Haapkylä oli mukana jo Salmenperän lyhytelokuvassa. Haapkylä muistelee miettineensä, miten rennon kuvaustunnelman käy, kun pitkässä elokuvassa teknisten asioiden ja tekniikan ihmisten määrä kasvaa. Pelko oli kuitenkin aiheeton, ydinryhmän kesken oli yhtä intiimiä kuin lyhytfilmiä tehdessä.
Ylipäätään Haapkylä otti Venlan roolin vastaan innostuneena.
"Käsikirjoituksen lähtökohta oli mielenkiintoinen. Elämässään kaiken päättänyt ihminen joutuu tilanteeseen, jossa asiat eivät menekään niin kuin hän haluaa. Sitten maailmaa rupeaa murenemaan, ja oma tunnemaailma menee sekaisin", hän kertoo.
Haapkylä valmistautui elokuvaan tutuilla rutiineillaan. Heti kärkeen hän tutustui Venlan työhön lapsettomuusterapeuttina ja teki elämänkerran hahmon pohjaksi. Varsinaisesti näyttelijä pääsi sujahtamaan rooliin vasta yhteisissä harjoitussessioissa.
Haapkylä on nähnyt Lapsia ja aikuisia -uutuuden täysin valmiina vasta kertaalleen. Hän vakuuttelee pitäneensä näkemästään ja sijoittaa elokuvan jonnekin Juoksuhaudantien ja Uuno Turhapuron välimaastoon.
"Tässä on sekä draamaa että komediaa. Uskon, että tämä koskettaa 20-50-vuotiaita. Ihan teinielokuva tämä ei ole. Mutta toisaalta roolihenkilöiden välillä on jatkuvasti sellaista sähellystä, että kyllä teinitkin sen jaksaisivat katsoa."
Haapkylälle ensi-ilta tulee hyvään saumaan. Samalla kun hän aloittaa työnsä valkokankaalla, jää hän itse kotiin äitiyslomalle.