Minun perheeni ovat äiti, isi, mä ja sisko. Jos ei olisi perhettä, olisin tosi yksinäinen ja itkisin varmaan vaan jossain puistossa. Perheeni on paras!" (5-vuotias poika)
"Perhe voi olla iso tai pieni. Joskus perhe voi mennä rikki, kuten kaverillani kävi. Perhe asuu nyt kahdessa paikassa. On isin perhe ja äidin perhe. Meidän perhe on kokonainen, enkä haluaisi sen menevän rikki. Isona mulla on sitten oma perhe ja koti maalla." (6-vuotias tyttö)
Harvat sanat koskettavat yhtä voimakkaasti kuin koti ja perhe. Ne herättävät jokaisessa ihmisessä voimakkaita tunteita ja henkilökohtaisia muistoja ja pistävät monet muut asiat kakkoseksi. Lapsellekin perhe on kaiken keskus, koko elämän peruspilari.
Yhteiskunnan muuttuminen on heijastunut voimakkaasti perheiden elämään. 2000-luvun lapsiperheet elävät varsin erilaisessa maailmassa kuin äitien ja isien omassa lapsuudessa. Nykyäitien ja -isien lapsuudesta on tapahtunut paljon muutoksia, mutta perheen tulevaisuutta nämä vuosien kuluessa tapahtuneet mullistukset eivät todennäköisesti kuitenkaan uhkaa. Kodilla ja perheellä on edelleenkin vankka asema ja rooli yhteiskunnassamme. Perheellä on tärkeä kasvatusvastuu uusista pienistä ihmisistä, huomispäivän äideistä ja isistä.
Perhe on tärkeä kasvun paikka aikuisille ja lapsille. Perheeseen tulisi voida turvata sekä vahvana ja voimakkaana että heikkona ja väsyneenä. Kotona pitäisi olla lupa ja mahdollisuus olla rehellisesti oma itsensä. Koti ja perhe antavat eväitä elämään monella tasolla kaikille perheenjäsenille. Se on lapsille fyysisen ja psyykkisen kasvun paikka, jossa he oppivat elämässä tarvittavia tietoja ja taitoja ja saavat eväitä myös elämänsä laajempiin yhteisöihin, kuten päiväkotiin ja kouluun, jotka auttavat omalta osaltaan vanhempia lapsen kasvussa ehjäksi aikuiseksi.
Koti on tärkeä kasvualusta myös jokaiselle aikuiselle: naiselle ja miehelle kumppaneina sekä isälle isänä ja äidille äitinä. Kodin tiiviissä ihmissuhdekiemuroissa jokaisella on myös mahdollisuus löytää itsestään uusia puolia, oppia ottamaan paremmin toisia huomioon ja ymmärtämään erilaisuutta, sillä jokaiseen perheeseen mahtuu niin monta yksilöä kuin on perheenjäseniäkin. Perheessä oppii tai on ainakin opittava myös joustamaan.
Kodissa pitää olla turvallista tilaa myös monenlaisille tunteille. On lupa suuttua ja näyttää kielteisiäkin tunteita, eikä ajoittaisista kiukunpuuskista kenenkään tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa. Aina ei omaa huonoa oloa ole toki oikeus kaataa toisten niskaan. Lapsen on kuitenkin hyvä nähdä, että on olemassa monenlaisia tunteita, joita saa tuntea ja joita voidaan myös käsitellä. Kotona on hyvä olla, kun ilmapiiri on avoin.
Riidat kuuluvat elämään, joten riitelemättömyys on usein huono merkki perhe-elämän toimivuudesta. Riidat puhdistavat ilmaa ja oikovat väärinkäsityksiä, joita ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa aina tapahtuu. Vaikka elämä olisi kuinka kiireistä, niin kiireistä ei ole koskaan, etteikö riitelyyn ja räyhäämiseen löytyisi aina aikaa. Välittävässä ilmapiirissä kuitenkin myös riitelytaitoja on hyvä oppia ja harjoitella kotona. Kestävä kiintymys kantaa läpi elämän.
Väärinkäsityksiä ja riitoja syntyy usein juuri siitä, että tehdään vääriä tulkintoja. Perheenjäsenet tuntevat toisensa, joten he tulkitsevat toisiaan salamannopeasti - ja ennen kaikkea väärin. Aina ei tarkoituksellakaan viestitä selvästi, joten vastapuolen on vaikeaa ja jopa mahdotonta ymmärtää oikein. "Mä inhoon sua" -viestin takana voikin siis olla "mä tykkään susta".
Lapsiperheessä on pakko laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja oppia olemaan stressaamatta turhista. Jotta kotona on kiva olla, on tärkeämpää, että äiti ja isä ovat läsnä, eivätkä toimi kaiken ehtivinä yleiskoneina. Lasten kasvaessa pikkulapsiperhevaiheen peruslastenhoito muuttuu uudenlaiseksi yhdessäoloksi: keskusteluksi ja yhdessä tekemiseksi. Siivoamista, järjestelyä, pyykkejä ja leluja lattialla riittää kuitenkin loputtomiin, mutta keskeneräisyys pitää vain hyväksyä.
Perhe tarvitsee muutakin kuin "laatuaikaa" - tuota lähes sanahirviötä. Haaveita ja tavoitteita elämässä saa olla, mutta viime kädessä parhaat hetket perheessä eletään juuri toisten lähellä. Siinä ei tarvita isoja koteja tai kalliita menoja ja matkoja. Kotona ja perheessä on hyvä olla vaan.
Kirjoittaja on Väestöliiton Perheklinikan ja Perheverkon psykologi.