Suomalaisten asenteissa on tapahtunut oleellinen muutos. Työ ei ole enää nykyihmisen moraalin kulmakivi ja yksilön tärkein rakennusaine. Työnteon sijasta suomalaiset haaveilevat omasta ajasta.
Vapaa-aika ja perhe ovat aikaisempaa tärkeämpiä kaikille ikäryhmille, mutta erityisen jyrkästi ovat muuttuneet suurten ikäluokkien asenteet. He kaipaavat työn ikeestä perheen pariin. Tiedot käyvät ilmi tuoreesta tilastokeskuksen hyvinvointikatsauksesta. Erikoistutkija Mirja Liikkanen sanoo Aamulehdessä, että asioita tarkastellaan nyt uudella tavalla omasta yksilöllisestä ja yksityisestä näkökulmasta.
Käänne suomalaisten asenteissa ja arvoissa on merkittävä. Työn moraalinen arvo elämän rakennuspuuna on heikentynyt. Nyt yksityiselämä, perhe ja harrastukset ovat tärkeämpiä kuin menestyminen ammatissa. Työn arvo toimeentulon antajana ei ole tietenkään kadonnut mihinkään. Ihmiset eivät kuitenkaan enää määrittele itseään ja onnellisuuttaan sen perusteella.
Asennemuutos on selkeä kaikissa ikäluokissa. Vapaa-aikaa ja perhettä arvostetaan nyt paljon enemmän kuin 1991, jolloin edellinen tutkimus tehtiin. Tulokset ovat osin ristiriitaisia. Vaikka vapaa-aikaa on nyt enemmän kuin koskaan, ihmiset valittavat kiirettä ja vapaa-ajan puutetta. Ajankäyttötutkimuksissa ristiriita on näkynyt jo pitkään.
Selitys voi olla siinä, että työ- ja vapaa-aika eivät enää erotu toisistaan selkeästi. Työaika ei riitä työelämän lisääntyviin vaatimuksiin, vaan töitä tuodaan kotiin ja tehdään omalla ajalla. Yli- ja etätyöt syövät omaa aikaa. Vapaa-ajan lisääntyminen ja kiireen kasvaminen saattavat myös koskettaa eri väestöryhmiä. Jotkut tekevät ylipitkiä työviikkoja, toiset tekevät osa-aikatyötä ja pätkätöitä. Pisintä työpäivää tekevät korkeasti koulutetut, ja heillä oli myös vähemmän vapaa-aikaa kuin vähemmän kouluja käyneillä. Kahden ansaitsijan perheiden yleistyminen selittää osaltaan kiireen ja vapaa-ajan yhtäaikaista lisääntymistä.
Asenteiden muutoksella on kiistattomia heijastusvaikutuksia niin työelämään kuin yhteiskuntaankin. Eläkepolitiikkaa uudistettiin siinä toivossa, etteivät suuret ikäluokat jäisi eläkkeelle ennen aikojaan. Nyt näyttäisi siltä, ettei toive toteudu; suuret ikäluokat karkaavat vapaalle. Eläkeläisten määrä kasvaa vaarallisen nopeasti.
Oma vaikutuksensa työn arvostuksen romahtamiseen on työelämän muutoksilla. Kiire ja pakkotahtisuus, globalisaatio ja työttömyyden pelko jäytävät työntekijöitä nyt enemmän kuin aikaisemmin.
paakirjoitus@kaleva.fi