-- Koko omaisuus jäi Tansaniaan, kun meidät pakotettiin lähtemään, kertoo 33-vuotias Geoffery Mdasana. Hän istuu vaimonsa ja kahden pienen tyttärensä kanssa savitiilistä tehdyn majan varjossa.
Vielä viime kesänä Mdsana eli hyvää elämää Tansaniassa. Varakkaalla perheellä oli 30 lehmää ja viljelykset, jotka tuottivat tasaisesti elantoa.
Nyt perheen on ollut pakko aloittaa kaikki alusta. Geoffery Mdasana on turhautunut, sillä hän haluaisi tehdä töitä ja viljellä maata, mutta pakolaisleirillä on vaikea päästä alkuun. Siemeniä on hankalaa saada, ja paikka on erityisen kuiva.
Mdsana kantoi muutaman kilometrin päässä olevasta järvestä vettä pienelle viljelykselle, mutta läheisen kansallispuiston eläimet söivät sadon alun.
Laumoina liikkuvat härät ja antiloopit tuhoavat kaiken. Nyt eläinten ja pakolaisleirin 358 perheen väliin rakennetaan syvää ojaa, jotta eläimet pysyisivät poissa.
Omaisuus meni yhdessä yössä
Tansaniassa asunut perhe pakotettiin viime elokuussa lähtemään heti poliisiasemalle, missä odotti kuorma-auto. Vaikka koko perhe oli syntynyt Tansaniassa ja asunut siellä koko elämänsä, heistä kukaan ei ollut saanut kansalaisuutta.
Heidän vanhempansa olivat paenneet Ruandasta Tansaniaan vuoden 1959 kansanmurhaa pakoon. Tuolloin surmattiin tuhansia tutseja.
Kaksi vuorokautta kestänyt kuorma-autokyyti toi perheen ja muut saman kylän ruandalaiset rajalle. Ruandan puolella he saivat huopia, pressun sateen suojaksi ja keittovälineitä sekä syötäväksi maissia, papuja ja öljyä. Niillä oli pärjättävä ja ryhdyttävä rakentamaan elämää. Perheen pienin oli tuolloin vain muutaman kuukauden ikäinen.
Lihaa ei näy ruokapöydässä
Kirkon ulkomaanapu teetti kahteen vierekkäin sijaitsevaan pakolaisleiriin vesijohdot läheisen vuorenrinteen lähteiltä. Vettä riittää juotavaksi ja peseytymiseen, mutta ei juuri muuhun.
YK tuo pakolaisille ruokaa, mikä tarkoittaa käytännössä kolmea kiloa maissia ja kolmea kiloa papuja henkilöä kohden kuukaudessa. -- Lihaa emme syö lainkaan, perheen isä sanoo.
Vanhemmat ovat ahkeroineet savitiiliä kunnon taloa varten. Nyt kuivalla kaudella tiilet kuivuvat auringossa, mutta ne menevät pilalle, jos sataa vettä.
Valtio on luvannut tuoda kattopeltiä ennen sadekauden alkua syyskuussa. Edellisellä sadekaudella perheen oli sinniteltävä banaanipuun lehdistä tehdyn katon alla, josta vesi pääsi läpi.
-- Onneksi lapset ovat pysyneet terveinä, äiti Justine Mukamanua sanoo.
Perhe ei voi muuttaa leiriltä minnekään Ruandaan, sillä he eivät tunne muualta maasta ketään. Vanhat tutut Tansaniasta asuvat myös leirillä ja siellä on pärjättävä.