Itämeren suojelukomission Helcomin tuore arviointiraportti Itämeren rehevöitymisestä on karua luettavaa. Vuosien 2001-2006 seurantatiedoista koottu selonteko sisältää lähes 200 mittausalueen tiedot, ja vain kolmetoista aluetta luokiteltiin rehevöitymisen kannalta koskemattomiksi.
Arvioitu vuosittainen keskimääräinen vesien kautta Itämereen tuleva ravinnekuorma oli tarkkailujaksolla noin 641 000 tonnia typpeä ja 30 200 tonnia fosforia. Päästöt ovat hieman vähentyneet vuoden 1990 tasosta, mutta tilannetta ei silti voi kuvata hyväksi.
Pohjois-Suomen näkökulmasta ilahduttavaa on kuitenkin se, että Perämeri on ainoa laajempi merialue, jonka tila on luokiteltu hyväksi. Paikallisesti rehevöityminen on ongelma Perämerelläkin, erityisesti rannikoilla suurten kaupunkien edustoilla. Avoimista merialueista puhtaat paperit sai Perämeren lisäksi vain Kattegatin koillisosa, johon Atlantin vedet vaikuttavat.
"Itämeri kokonaisuutena on haavoittuva, sillä se on matala, veden vaihtuminen Pohjanmeren kanssa on heikkoa ja valuma-alueella asuu 85 miljoonaa ihmistä", kertoo ympäristösihteeri Maria Laamanen Helcomista.
"Pohjanlahden ja erityisesti Perämeren valuma-alueella ihmismäärät ovat vähäisempiä, ja sitä kautta ravinnekuorma on pienempi", hän lisää.
Merenpohjaa yritetään hapettaa
Luonnonolosuhteet auttavat myös pitämään Perämeren rehevöitymistä kurissa. "Veden vaihtuminen vesialtaassa pystysuunnassa on hyvä, eli vesi pääsee sekoittumaan pohjaa myöten", Laamanen selittää.
Etelämpänä Itämerellä suolaisuuden aiheuttama kerrostuneisuus estää veden vaihtumisen, minkä seurauksena happi loppuu alemmasta vesikerroksesta. Tällöin pohjasta vapautuu ravinteita, etenkin fosforeja.
Juuri alkaneessa yhteispohjoismaisessa, kolmivuotisessa tutkimuksessa selvitetään, voidaanko happipitoisen pintaveden pumppaamisella pohjanläheiseen veteen parantaa hapettomuudesta kärsivien rannikkovesien tilaa.
Kenttäkokeissa tutkitaan, kuinka paljon happipitoisen veden pumppaus parantaa pohjanläheisen veden happioloja sekä missä määrin pumppauksella voidaan parantaa pohjasedimentin fosforinsitomiskykyä. Suomen tutkimuskohde on Sandöfjärden läntisellä Suomenlahdella.
Fosfori rajoittavana tekijänä
Perämerellä fosforipitoisuudet ovat erittäin matalia. "Kasvit tarvitsevat kasvuunsa fosforia ja typpeä, ja yleensä jompikumpi näistä tulee rajoittavaksi tekijäksi", Laamanen kertoo. Perämerellä fosforia on niin vähän, että se rajoittaa levien kasvua.
Mikä on Perämeren rehevöitymisennuste? Ravinnekuormitus on pienenemässä, mutta uhkiakin on. Ilmaston lämpenemisen ajatellaan aiheuttavan jäätalven lyhentymistä sekä sateisuuden lisääntymistä. Enemmän sadetta tietää myös enemmän valuntaa. "Sitä myötä voi myös ravinnekuorma lisääntyä", Laamanen pohtii, mutta korostaa tämän olevan arvelua. "Tarkkaanhan emme tiedä, mitä tuleman pitää."
"Kaupunkien jätevesien käsittely, haja-asutuksen jätevesien puhdistaminen ja maatalouden keskittyminen", Laamanen luettelee tekijöitä, jotka vaikuttavat tulevaisuuden rehevöitymiskehitykseen.
Perämereen laskevat isot joet Laamanen näkee merien tilaa parantavina. "Ne ovat isoilta, kohtuullisen puhtailta alueilta vesiä tuovia jokia. Niiden vaikutus on pikemminkin puhdistava."