Lapin päättäjät ovat tottuneet katselemaan asioita Rovaniemeltä käsin. Ehkä siksi Perämeren alueen kuntien muutama vuosi sitten ideoima Perämerenkaari on huonosti tunnettu liikeidea muualla Lapissa.
Maailmansivu on tiedetty, että Kemistä on tähytty mieluummin tervaporvareiden Ouluun kuin mettäperälle Rovaniemelle. Aikoinaan Lapin läänin perustaminenkin lykkääntyi 20 vuodella, kun Perä-Pohjolan heimopäällikkö, sanomalehti Pohjolan Sanomien päätoimittaja, kansanedustaja ja ministeri Uuno Hannula vastusti tiukasti läänin perustamista. Mieluummin kemiläiset olisivat halunneet pysyä Oulun alaisuudessa.
Vielä sittenkin kun uuden läänin perustaminen oululaistenkin tukemana alkoi näyttää varmalta, syntyi kiista uuden läänin pääkaupungista. Kemissä ja Torniossa oltiin vahvasti sitä mieltä, ettei hallinnolliseksi pääpaikaksi olisi saanut tulla Rovaniemi, joka siihen aikaan oli vain pieni kauppala suurten erämaitten keskellä. Sittemmin Hannulakin muutti kantansa. Hänestä tuli sodan jälkeen Lapin maaherra.
Kemi ja Rovaniemi eivät ole myöhemminkään aina kulkeneet yhtä jalkaa. Milloin on kiistelty sairaanhoitopiireistä, milloin pienemmistä asioista. Kun tänä vuonna tuli voimaan uusi aluepelastuslaitoslaki, se on merkinnyt, että kuntien pelastusorganisaatiot ryhmiteltiin uudestaan jonkun suuren kaupunkikeskuksen johdettavaksi.
Lapissa tällainen malli ei päättäjille sopinut, sillä yhteisymmärrystä siitä, minkä kaupunkikeskuksen ympärille uusi organisaatio rakennetaan ei saatu aikaan. Kompromissina palomiehet siirrettiin Lapin maakuntaliiton yhteyteen. Tämän myötä liitosta tuli tämän vuoden alussa maan suurin maakuntaliitto.
Rovaniemelle keskittyy läänin ja maakunnan hallinto. Siellä toimivat kaikki valtion eri ministeriöiden ja keskusvirastojen piirihallintoviranomaiset sekä yliopisto. Kemi-Tornio-alueella on ammattikorkeakoulu ja sinne sijoittuu suurin osa Lapin suurteollisuudesta.
Perämeren rannoilla törmää vanhaan historiaan. Turun ja Upsalan piispat tulivat jo 1100-luvulla kastamaan lappalaisia pakanoita Kemijokisuulle varmistaakseen omat verotulonsa lohenkalastuksesta. Perämereen laskee suuria jokia idästä, pohjoisesta ja lännestä. Jokia myöten tavarat ovat kulkeneet sisämaan ja rannikon välillä. Jokisuut ovat olleet tärkeitä kauppapaikkoja. Useimmat Perämeren kaupungit on perustettu 1600-luvulla vanhoille markkinapaikoille. Yhä Perämeren alue on liikenteellisesti strateginen solmukohta Itämeren ja Barentsin alueen välissä.
Perämerenkaareksi on viime vuosina ruvettu kutsumaan rannikkovyöhykettä, joka ulottuu Suomen Kalajoelta Ruotsin Skellefteåhon. Se sijaitsee strategisesti kahden eurooppalaisen suuralueen, Itämeren alueen ja Barentsin alueen leikkauspisteessä. Alue on Euroopan unionin pohjoisin teollisuuden ja huippuosaamisen keskittymä.
Oulussa ja Luulajassa kehitetään matkapuhelin- ja informaatioteknologian tuotteita, Torniossa, Luulajassa ja Raahessa on maailman huippua olevia terästehtaita. Modernia metsäteollisuutta löytyy niin Oulusta, Kemistä, Kalixista kuin Piteåsta. Oulun ja Luulajan yliopistojen ansiosta tutkimustyö ja huippuosaaminen Perämerenkaarella on vahvaa.
Perämerenkaari käsittää viisi suomalaista seutukuntaa, joissa on 27 kuntaa sekä seitsemän ruotsalaista kuntaa. Perämeren ympärillä asuu yli 600 000 asukasta. Perämeren alue on EU:n pohjoisimman teollisuuden ja huippuosaamisen keskittymällään koko pohjoisimman Euroopan kasvu- ja kehitysmoottori. Perämerenkaaren merkityksestä Lapille ja koko Suomelle kertoo se, että Lappi tuottaa kahdeksan prosenttia Suomen vientituloista, vaikka asukkaita Lapissa on maan väkiluvusta alle neljä prosenttia. Suurin osa tästä tulosta tulee Lapin lääniin rajoittuvalta Perämeren alueelta.
Alueen seutu- ja kuntapäättäjät ovat jo usean vuoden ajan tehneet työtä rakentaakseen alueellisen yhteistoimintaverkoston ja tehdäkseen Perämerenkaaren tunnetuksi muulle Suomelle ja Euroopan unionille. Työ ei epäilemättä ole helppoa, sillä jo pohjoisruotsalaisten ja pohjoissuomalaisten välillä on muutakin eroa kuin eri kieli ja eri valuutta.
Uuden yhteistyön puitteissa on ideoitu useita kehittämishankkeita teknologia- ja yliopistoyhteistyöstä liikenneverkon kehittämiseen ja alueen matkailun mahdollisuuksien tunnistamiseen. Teknologiakyliä Suomen puoleiselle Perämeren rannikolle mahtuu kuitenkin useita, eikä niiden välillä ole sanottavaa yhteistyötä.
Kun Perämerenkaaren hankkeisiin on pyritty saamaan Euroopan rajaohjelmien rahoitusta tai muuta tukea, päätöksentekijät Rovaniemellä ja Oulussa tuntuvat tiukasti vartioivan, onko hankkeesta myös hallintopääkaupungeille odotettavissa jotain etua.
Tulevaisuuden Euroopan unionissa seutukuntien ja maakuntien rajat ylittävät, alueen omista tarpeista lähtevät yhteistyömuodot ovat kuitenkin sekä haluttuja että toivottuja. Perämerenkaaren ympärille keskittyvä yrittäminen, tutkimus, opetus ja asutus ovat riittävän vahva alue kehittymään ja luomaan taloudellista hyvinvointia.
Perämeren alueen kehitys ei ole keneltäkään toiselta toimijalta pois, vaan vahvistaa niin Lapin kuin Pohjois-Pohjanmaan vetovoimaa. Perämeren seutukuntien päättäjille tällaisen yhteistyön aloittaminen on haasteellinen tehtävä. Se edellyttää kaikilta pohjoisen päättäjiltä nurkkakuntaisen ajattelun unohtamista. Aika näyttää, toteutuuko porukan visio vuodelle 2010: kehitys on sopusoinnussa paremman arjen kanssa. Tähän asti esille nostetut hankkeet ovat keskittyneet osaamisen ja infrastruktuurin kehittämiseen. Ehkä jatkossa kannattaisi ottaa työn alle myös arjen hankkeita, niitä, joilla turvataan ihmisten peruspalvelut ja turvallinen elämä.