Tornion-Haaparannan muodonmuutos laajan alueen kauppakeskukseksi edistää Perämerenkaaren yhteistyötä enemmän kuin mikään muu tähän mennessä tapahtunut.
Huonekalujätti Ikean päätöstä uuden liikkeen avaamisesta Haaparannalle Ruotsin ja Suomen rajalle voi vaikutuksiltaan hyvin verrata Oulun teknologiakylän perustamiseen lähes 25 vuotta sitten. Vahvuuksia ja mahdollisuuksia oli ennestään olemassa, mutta tarvittiin vielä yksi onnekas päätös, joka lopullisesti sysäsi hurjan muutostahdin liikkeelle. Oulusta tuli kansainvälinen teknologiakaupunki, Tornio-Haaparannasta on tulossa kalotin kansainvälinen kauppakeskus.
Kun maailman pohjoisin Ikea tänään avataan Haaparannalla, kyse ei ole vain yhdestä isosta huonekaluliikkeestä. Perämeren alueella tapahtuma symboloi uuden ajan alkua.
Oulussa on turha olla hapan siksi, että Ikea meni sivu suun. Niin kävi myös Pohjois-Ruotsin isoille kaupungeille. Tosiasia on, että Ikea avataan oikeassa paikassa. Missään muualla pohjoisessa se ei olisi auttanut sysäämään yhtä suurta ja yhtä myönteistä kehitystä liikkeelle.
Tornio on vuosisatoja vanha kauppapaikka, ikimuistoinen portti etelän ja laajan Lapin välillä. 1800-luvulta asti raja on näivettänyt eikä edistänyt sen kehitystä. Kemistä tuli Meri-Lapin keskus. Tornio tuntui unohtuvan syrjään.
Se, mitä paikkakunnalla nyt tapahtuu, ei olisi mahdollista ilman Suomen ja Ruotsin EU-jäsenyyttä ja läheistä naapuriyhteistyötä. Pohjoismaiden neuvostokin kannattaa mainita. Valtioiden välinen raja on yhä olemassa, mutta sillä on yhä vähemmän merkitystä esteenä. Tornion-Haaparannan kaksoiskaupungin kunniaksi on, että se kykeni itse tarttumaan tilaisuuteen. Haaparannan kunnanneuvos Sven-Erik Bucht ohitti kaikki konsultit, puhui Ikean perustajan Ingvar Kampradin ympäri ja sai Ikean Haaparannalle.
Rannikon kunnat Kokkolasta Oulun, Kemin ja Tornion kautta Luulajaan ja Piitimeen ovat jo vuosia koettaneet kehittää Perämeren kaaren yhteistyötä. On aivan oikein nähty, että alueella on paljon yhteisiä mahdollisuuksia. Selvityksiä ja raportteja on tehty, mutta johtopäätökset ovat olleet joskus tämän kaltaisia: "strategisesti tärkeimmät tulevaisuuden kehittämisalueet ovat muun muassa kestävän kasvun edistäminen puite-ehtojen optimoinnilla".
Tuollaisista teksteistä ei kukaan normaali ihminen ymmärrä mitään. Luulajasta Ouluun leviävistä aukeaman levyisistä lehti-ilmoituksista kyllä tajuaa. Enää ei kyse ole visioista, vaan oikeasta elämästä.
Tästä päivästä alkaen puolen miljoonan asukkaan talousalueesta voidaan ensimmäisen kerran puhua aidosti yhtenä kokonaisuutena. Alue on vielä paljon laajempikin, jos vaikutus todella heijastuu Pohjois-Norjaan ja Murmanskin seudulle asti. Vasta aika näyttää sen, mutta hyvät edellytykset siihen on olemassa.
Tornion puolella asiat ovat edenneet hitaammin kuin Haaparannalla. Aiottuun uuteen isoon rajakauppakeskukseen tulisi kyllä vuokralaisia, mutta puuttuu investoija. Myös Suomen puolella tarvitaan pääomaa, joka näkee uudet mahdollisuudet yhtä rohkeasti kuin Ruotsissa on tapahtunut.
Myönteinen kehitys näyttää silti heijastuvan laajalle Suomen puolella. Suomi ja Ruotsi kasvavat pohjoisessa yhteen tavalla, jonka merkitys saattaa muodostua vielä hätkähdyttäväksi.