Vaikka Itämeren ongelmista puhuttaessa keskitytään yleensä Suomenlahden alueeseen, yhdelläkään merenkävijällä tai rannikon asujalla ei ole lupaa lepsuiluun. Perämeri on vielä varsin hyvässä kunnossa mutta vain monivammapotilaan mittapuulla.
Jos nilkka on poikki ei kannata hakata päätä samalla kirveellä. "Täällä Perämeren pohjukassakin etenkin suurempien kaupunkien rannikolla on jo havaittavissa rehevöitymisen oireita ja seurauksia. Rannikkovedet ovat hyvin matalia, joten tavallista suuremmat päästöt näkyvät kyllä hyvin äkkiä", muistuttaa paikkatietosuunnittelija Jouni Näpänkangas Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta.
Ulkomerialue on vielä toistaiseksi hyvässä tai erinomaisessa kunnossa.
Oulun läänin terveimmät sisävedet löytyvät Koillismaan järvistä. Viisiportaisessa laatuluokituksessa vesistöjen tila on siellä yleensä hyvä tai erinomainen. Oulun eteläpuolisen alueen jokivesistöt sen sijaan luokitellaan tyydyttäviksi tai välttäviksi.
"Nämä pääosin Perämereen laskevat jokivesistöt ovat aika reheviä ja tummavetisiä. Yksi syy on maankäytön erilaisuus. Kalajokivarressa ja Pyhäjokivarressa on paljon maataloutta ja ihmisen toiminta on muutenkin voimakkaampaa", Näpänkangas selvittää.
Etelässä jokia on muokattu ja käsitelty enemmän kuin pohjoisessa. Vesistöt Oulujoesta Lapinläänin rajalle saakka ovatkin eteläisiä vesiä paremmassa kunnossa. Laatuluokituksessa ne asettuvat hyvän ja tyydyttävän välille.
Maatalouden ohella metsätalous ja viemäröimätön haja-asutus huonontavat vesistön laatua. Haja- ja loma-asutuksen jätevedet ovat maatalouden ja teollisuuden jälkeen suurimpia vesistöjen fosforikuormittajia.