"Hailuoto on varmaan Suomen tuulisin kohde", nauraa meribiologi Essi Keskinen Marjaniemen rannassa. Maanantaiksi oli luvattu tyyntä säätä, mutta toisin kävi. Vaahtopäät mylläsivät siihen malliin, että tutkijat eivät uskaltautuneet ulkomerelle sukeltamaan.
"Näillä korkeuksilla avovesillä pystyy sukeltamaan yhdesti tai kahdesti viikossa", Keskinen kertoo vetäessään sukelluspukua päälleen.
Huoltomies Jari Virkkunen asettelee turvaköyden Keskistä varten paikoilleen. Keskinen, Virkkunen ja Metsähallituksen valvoja Keijo Mild aloittivat tutkimukset Hailuodon edustalla kaksi viikkoa sitten, kun kasvukausi meressä alkoi.
Alustavia tutkimuksia
tänä kesänä
Metsähallitus aloittaa vedenalaisen inventoinnin Perämerellä toden teolla ensi kesänä, mutta jo nyt tehdään alustavia tutkimuksia.
Tarkoituksena on saada tietoa alueen luontotyypeistä sekä lajistosta. Tietojen perusteella mietitään, millä tavalla merenpohjaa pitäisi suojella ja hoitaa.
"Katson sukeltaessani pohjan eläimet ja kasvit. Pohja on usein tasaista hiekkamatalikkoa ja kivien päällä on levää", Keskinen kertoo. Pohjasta otetut näytteet analysoidaan laboratoriossa.
Meri entistä
saastuneempi
Tuulen tuivertaessa biologi Keskinen sukeltaa Marjaniemen venesatamassa noin 4,5 metrin syvyyteen. Virkkunen ja Mild vartioivat köysien päässä sukelluksen sujumista. Sukeltaja makaa mahallaan merenpohjassa ottaessaan näytteitä.
Muutaman minuutin kuluttua Keskinen lähettää pintaan pohjanäyteputkilon ja nousee sitten itsekin pintaan.
"Nyt tuli sellainen sievä näyte. Pohja oli pehmeää mutapohjaa ja näkyvyys oli kohtalaisen hyvä. Kuitenkin heti jos isosti liikahtaa, maa pölähtää. Tässä oli tyypillistä näkymää satama-altaaksi. Aika paljon oli rautakaloja eli kolmipiikkejä, joista yksi oli hyökkäävinään minua kohti pesäänsä suojellessaan", Keskinen kertoo sukelluksesta.
Täällä sukelluksella näkyi myös ihmisen jälkiä, esimerkiksi altaaseen pudotettua vessapaperia.
Meret menevät koko ajan huonompaan kuntoon, Keskinen kertoo. Rihmalevät lisääntyvät, mikä on merkki rehevöitymisestä ja toisaalta rakkolevät vähenevät saastumisen takia. Keskinen toivookin veneilijöiden pumppaavan septitankkinsa eli vessojensa sisällön pumppuihin eikä laskevan jätteitään satama-altaaseen.
Lajeja pohjoisessa
vähemmän
"Olen nähnyt muutamia lintuja, jotka ovat kuristuneet kaljatölkkejä yhdessä pitäviin muovirenksuihin. Yksi yliopistolla avattu lokki oli täynnä kaikenlaista roinaa. Lokin mahassa oli pullonkorkkeja ja muttereita", Keskinen kertoo.
Perämeren kansallispuistoa on kartoitettu viimeksi kymmenen vuotta sitten ja nyt kartoitusta aloitellaan uudelleen. Samanlaiset projektit ovat käynnissä Merenkurkussa ja Saaristomerellä.
"Perämerellä vesi on humuspitoisempaa ja on vaikeampaa kuvata. Pohja on hyvin erinäköistä kuin etelässä. Lajisto on niukempaa", Keskinen sanoo. Mitään yllättävää ei Keskisen sukelluksilla tänä kesänä ole Perämerellä toistaiseksi tullut vastaan.
"Vielä ei tiedetä, mitä kaikkea Perämeren pohjalla kasvaa ja löytyykö sieltä harvinaisia lajeja", seuraavaksi Iin Röyttään ryhmänsä kanssa suuntaava Keskinen kertoo.