Pentti Kor­tes­luo­ma teki yli 41 vuoden uran Oulun seu­ra­kun­ta­yh­ty­män pal­ve­luk­ses­sa – tal­li­työt pitävät kii­rei­se­nä elä­ke­päi­vil­lä

Pentti Kortesluoma taluttaa Laku-ruunaa kotitilallaan. Laku on hänen mukaansa ”lempeä jättiläinen”, jota käytetään muun muassa ratsastusterapiassa.

Kuva: Pekka Peura

Pentti Kortesluoma piti pitkällä pappisurallaan ennen kaikkea perustyöstä, jossa sai kohdata ihmisiä.

Puoli seitsemältä aamulla Pentti Kortesluoma kävelee ensimmäisen kerran kotipihan läpi tallille. Hän antaa hevosille heinät ja lakaisee tallin lattian.

Kahdeksan aikaan hän auttaa hevosten tarhaan viennissä. Puoliltapäivin hän vie niille vettä.

Ja sitten on lumitöitä, heinän hakua, aitojen korjausta.

– Huoltopäällikkö, tiivistää vaimo Riitta-Liisa.

– Tallirenki, naurahtaa Kortesluoma.

Kolme eläkkeellä vietettyä vuotta eivät siis ole menneet jouten ollessa. Tallia pyörittää tytär Hanna, mutta käsipareja tarvitaan.

Hevoset tulivat Kortesluoman elämään vaimon kautta. Itse hän ei ollut käsitellyt hevosia ennen kuin perhe 23 vuotta sitten muutti nykyiselle kotitilalleen Pikkaralaan ja aloitti tallinpidon.

– Täällä olen pikkuhiljaa opetellut, ja kyllä minä niiden kanssa pärjään.

Oli hänellä joskus tarkoituksena ryhtyä ratsastamaankin, mutta se on jäänyt.

– Näillä vuosilla ei enää viitsi ruveta opettelemaan. Ja minulla on muitakin harrastuksia.

Se tarkoittaa ennen kaikkea musiikkia. Kortesluoma laulaa Oulun hiippakunnan oratoriokuorossa. Tällä hetkellä harjoiteltavana on J.S. Bachin suurteos H-mollimessu, jota esitetään eri puolilla hiippakuntaa pääsiäisen alla.

Kortesluoma teki yli 41 vuoden uran Oulun seurakuntayhtymän palveluksessa. Hän aloitti tuomiokirkkoseurakunnan pappina vuonna 1975. Vuosituhannen vaihteessa hän siirtyi Oulujoen seurakunnan kappalaiseksi.

Kun virka Oulujoella tuli haettavaksi, Kortesluoma ajatteli, että olisi mukava työskennellä siinä seurakunnassa, jonka alueella asuu – vaikka moni ajatteleekin juuri päinvastoin.

– Minusta se, että on naapurin lapsia rippikouluryhmässä, on ihan eri asia kuin se, että siinä olisi tuntemattomia.

Papin työhön perehdyttäneeltä ensimmäiseltä esimieheltään Kortesluoma kertoo saaneensa hyvän neuvon:

– Papin työssä on kahdenlaisia tehtäviä: niitä töitä, jotka tulevat työvuorolistan mukana, sekä muita töitä. Jos teet vain sen, mitä on pakko, olet laiska.

Läpi uran Kortesluomalla oli vastuualueenaan lähetystyö. Hän piti sitä esillä ja aktivoi ihmisiä.

Hän oli myös luomassa kirkkoväärti- eli maallikkoavustajasysteemiä ja vakiinnuttamassa Tuomasmessua Ouluun.

Kortesluoma sanoo viihtyneensä seurakuntayhtymässä hyvin, koska siellä annettiin aina mahdollisuus itsensä kehittämiseen. Jos halusi laajentaa työnkuvaansa, sen mahdollistavaan koulutukseen pääsi.

Esimiesasemaan Kortesluoma ei koskaan pyrkinyt. Hän halusi aina tehdä peruspapin työtä. Sen suola löytyi ihmisten kohtaamisesta.

– Kasteet, vihkimiset, hautajaiset. Kaikki sellaiset tilanteet, missä ollaan ihmisten kanssa tekemisissä.

Viitisen vuotta sitten Kortesluoma aloitti Facebookissa urakan: hän kirjaisi ylös tuhat kiitosaihetta. Hiljattain tavoite täyttyi.

Aiheista 999:s oli se, että hän on saanut elää pysyvässä parisuhteessa abiturienttikesästä lähtien.

– Sille ei voi mitään, että eroja tapahtuu, mutta pitää olla kiitollinen siitä, ettei se ole osunut omalle kohdalle.

Tuhannes kuului: uskon edelleen armolliseen Jumalaan.

Tuhannennen jälkeen Kortesluoma kirjasi tuhannennenensimmäisen. Ja niin edelleen. On nimittäin niin, että kiitollisuuden aiheet eivät siihen loppuneet.