"Menimme aina joskus iltakymmeneltä treeneihin ja soitimme yökahteen. Silloinhan ihminen on herkimmillään, ja kyllä se varmasti kuuluu. Teimme järjettömiä päiviä hulluuden rajamailla - ja vähän ylikin", kertoo kitaristi Timo Käsmä Pentti Amore & Montana Moonin esikoisalbumin Ehkä joskus tekoprosessista. "Menimme aina joskus iltakymmeneltä treeneihin ja soitimme yökahteen. Silloinhan ihminen on herkimmillään, ja kyllä se varmasti kuuluu. Teimme järjettömiä päiviä hulluuden rajamailla - ja vähän ylikin", kertoo kitaristi Timo Käsmä Pentti Amore & Montana Moonin esikoisalbumin Ehkä joskus tekoprosessista."Äänitysten loppupuolella jo reilusti yli. Rupesi päässä viheltämään aika reilulla rouskeella", vahvistaa solisti ja yhtyeen pääasiallinen biisintekijä Pentti Amore.
Myös Morley-yhtyeestä tutun Amoren kotinauhoitushässäkkänä käynnistynyt sooloprojekti nytkähti vauhdilla eteenpäin, kun häntä pyydettiin esiintymään suomenkielisen materiaalin kera viime kesän Qstock-festivaalille.
Keikalle lupautunut Amore kasvatti yhden miehen show´nsa oikeaksi yhtyeeksi, ja alkoi toden teolla kirjoittaa suomenkielistä materiaalia, josta hänen aiempi kokemuksensa rajoittui Oulun ylioppilasteatterin Kauko Röyhkän Magneetti-dramatisoinnin sävellystyöhön.
"Siinä varioitiin Voi meitä -kappaleen teemaa. Se soi levyllä kuultavassa muodossa vain lopputekstien päällä", muistaa Amore.
"Niin, aina teatterissa käydessäni tulee kiinnitettyä erityistä huomiota lopputeksteihin", ilahtuu Käsmä.
Alkukankeudesta selvittyään Amore sanoo jääneensä koukkuun suomen kieleen. Asiat tulee sanottua painavasti, kun ei pääse pakoon rokkienglannin kliseiden taakse. Lisää iskevyyttä Amoren tarinointiin tuovat Oulun murteen kaksoiskonsonantit.
"Joitain murre varmaan ärsyttää, mutta ihan sama", Amore sanoo.
"Zero Ninen Kepa Salmirinne käytti aikoinaan suomenkielisellä soololevyllään pohjoisen murresanoja, ja sai siitä aika paljon negatiivista palautetta. Että eihän tämä ole edes suomea. Hän sanoi, että kyllä se meillä päin on. Kai pitäisi laulaa että stikkaaks siel vielä snödee", arvelee myös Zero Ninessä kitaroiva Käsmä.
Montana Moonin ja Morleyn myötä Pentti Amore on yksi Oulun tuotteliaimmista levyttävistä lauluntekijöistä, ellei tuotteliain. Hyvä saavutus mieheltä, joka ehti taannoin jo kertaalleen hylätä koko musiikkiharrastuksen.
"Tuon tietokoneen ruojan takia tuli aloitettua uudestaan. En ole koskaan oikein pitänyt itseäni muusikkona ja laulajana, vaan touhu on kulkenut enemmänkin harrastuspohjalta. Toki nyttemmin säveltämisestä ja laulamisesta on alkanut tykätä yhä enemmän ja enemmän", sanoo Amore, jonka ammatillinen intohimo suuntautuu vahvasti tuottamiseen ja studiotyöhön.
"Haaveena olisi saada joskus kunnon rojut oman studioon."
Livesoittoa ja tiivistä treeni-kämppätunnelmaa henkivä Ehkä joskus -albumi soi rockia ja rempseää folk-punkia, mutta yleisilme on ajan muotisointia pehmeämpi ja kotikutoisempi. Vivahteet paljastavat kirjoittajastaan hipin. Vai paljastavatko sittenkään?
"Kyllä varmaankin siinä mielessä, että turhantärkeys harmittaa. Mutta toimettomuus etoo. Puhutaan että pitäisi tehdä, pitäisi tehdä, mutta ei kuitenkaan tehdä mitään vaan maataan sohvalla ja haistellaan kumiliimoja."
"Vanhaa hippiä löytyy monesta tyypistä tässä bändissä", vahvistaa Käsmä, joka Ehkä joskus -levyllä pääsee revittelemään akustista kitaraa, flamencoa, bossanovaa ja jopa ripauksen rautalankaa.
"Eli kaikkia tyylejä, joihin olen vuosien varrella Zeron Ninen ulkopuolella tutustunut. Vielä pitäisi se jatsibiisi saada."