Pentin puiset ukot, akat ja on­nel­li­set elukat

Pentti Sipola muistelee huvittuneena Pohjalainen ITE -näyttelyn avajaisia Ylivieskassa. Näyttelyn avannut taiteilija Kari Tykkyläinen totesi, että kaikki paikalla olevat ovat jo saaneet kylähullun maineen.

Omakuva. Pentti Sipola jättää turhantärkeän taiteenteon suosiolla tiukkapipoisille.
Omakuva. Pentti Sipola jättää turhantärkeän taiteenteon suosiolla tiukkapipoisille.
Kuva: Jukka Turunen

Pentti Sipola muistelee huvittuneena Pohjalainen ITE -näyttelyn avajaisia Ylivieskassa. Näyttelyn avannut taiteilija Kari Tykkyläinen totesi, että kaikki paikalla olevat ovat jo saaneet kylähullun maineen.

"Urheilu se vasta hullunhommaa on. Vaikka olisit miten persejalkainen - vailla pienintäkään toivoa - saat juosta ja harjoitella ilman pelkoa hulluksi leimaamisesta."

Pentti Sipola (s. 1931) on asunut koko ikänsä kotitilallaan Ruukin Luohualla. Vaimo Inkeri tuli Temmekseltä harjoittelijaksi paikalliselle meijerille.

Silmin nähden onnellinen pariskunta on ollut yhdessä peräti 50 vuotta. Lapset ovat jo maailmalla.

Pentti ei ujostele kertoa, että lukuhommat eivät koskaan kiinnostaneet. Sen sijaan hän piirsi jo lapsena ja alkoi 1980-luvulla maalata öljyväritauluja. Pentin kuvat on vetäisty ronskilla siveltimellä ja niistä huokuu elämänilo. Opastusta maalaamiseen Sipola sai kansalaisopiston maalauspiirissä.

"Ryhmän ainoana miehenä", Inkeri huomauttaa.

Sipoloiden maitotilalla oli parikymmentä lypsävää. 1986 Inkerin astma ja Pentin allergia pahenivat niin, että kotieläimistä piti luopua. Navetta ja piharakennukset jäivät tyhjilleen. Pentti aloitti moottorisahaveistämisen kymmenisen vuotta sitten. Työtilat sijaitsevat navetassa. Valmiit veistokset viettävät kesät pihamaalla ja talvehtivat piharakennusten suojissa.

Veistosten aiheina on etupäässä kotimaiset villi- ja kotieläimet, pönäkät ukot ja akat, sekä maalainen kansankuvaus. Hellyttävällä tavalla kömpelön näköiselle veistolle löytyy yksinkertainen selitys:

"Jaloista pitää tehdä liian paksuja, jos meinaa tehdä sellaisia, että pysyvät pystyssä."

Pentti esittelee liian ohuesta pöllistä veistämänsä karhun. Käpälät eivät taiteilijan mielestä erotu tarpeeksi ruumiista. "Näyttävät kylymissään olevan jätkän käsiltä."

Sopivan pöllipuun Sipola saa omasta metsästä. Veisto toteutetaan moottorisahalla ja yksityiskohdat sievistellään raspilla - käsityönä.

Kerran Sipola veisti hylkeen, vaikka ei ollut nähnyt sellaista kuin kuvissa. Tuttu kalastaja Tauvosta piipahti kylässä. Pentti tiedusteli näyttääkö pihalla makaava veistos oikealta. Kalastajan vastaus tuli nopeasti:

"Tuo on juuri se sama hylje, joka on repinyt minulta verkkoja."

Pohjalainen ITE -näyttely Ylivieskan Akustiikassa 31.8. asti.
Minä ITE -sarjassa tutustutaan kuuteen nykykansantaiteilijaan. Edellinen osa ilmestyi 11.7.

Ilmoita asiavirheestä