Karhuemo synnyttää poikasensa talvipesään. Yksi tai korkeintaan neljä poikasta syntyy tammi-helmikuussa. Vastasyntyneet ovat karvattomia ja sokeita ja painavat vain satoja grammoja. Ne seuraavat emoaan seuraavan vuoden alkukesään.
Karhu aloittaa lisääntymisen noin viisivuotiaana. Kiima-aika on alkukesällä ja sen aikana uroskarhut saattavat taistella naaraista. Naaras synnyttää 2-4 vuoden välein ja sen raskaus kestää pitkään, jopa 270 vuorokautta.
Karhu on kaikkiruokainen. Se syö marjoja, hedelmiä, viljaa, lintuja, kaloja ja nisäkkäitä. Se pystyy tappamaan aikuisen hirven ja syö myös haaskoja. Se raapii toukkia puista ja myllää muurahaispesiä.
Talviunessaan karhu ei syö eikä juo ja sen elintoiminnot hidastuvat. Talvehtiva karhu ei virtsaa eikä ulosta. Sen suolen loppupäähän muodostuu "pihkatappi", joka koostuu möykyksi kertyneistä kuolleista suolen pintasoluista.
Osan virtsasta se "nesteyttää" takaisin kehoonsa. Siksi talvipesän hengitysaukon lähellä tuntuu voimakas haju ja lumi voi kellertää sen ympärillä keväällä.
Karhu voi kääntyillä talvipesässään ja havahtua erikoisiin ääniin. Se ei välttämättä herää, vaikka ihminen hiihtäisi tai ajaisi moottorikelkalla sen pesän läheltä.
Karhun vireys riippuu vuodenajasta ja karhun fysiologisesta tilasta. Loppukeväästä pienikin ärsyke riittää herättämään sen. Tutkija Samuli Heikkinen ei tiedä tapausta, jossa ihminen olisi herättänyt talviunilla olleen karhun.