Maatalouspoliittinen selonteko asettaa suuria tavoitteita bioenergian tuotantoon. Onnistuminen tässä edellyttää hyvin määrätietoista politiikkaa.
Eduskunnalle keskiviikkona annetun maatalouspoliittisen selonteon varsinainen uutuus on siinä painotuksessa, jonka se antaa bioenergian tuotannolle. Sen avulla on määrä pelastaa sekä maalaismaisema että Suomen ilmastopolitiikka.
Tavoitteena on, että koko nykyinen peltoala tuottaisi joko ravintoa tai energiaa. Samalla tähän tavoitteeseen yhdistyy huoltovarmuus: jos tarve vaatii, energiapellot voisi helposti muuttaa takaisin ruoan tuotantoon. Se ei onnistu, jos pellot on ehditty metsittää.
Esimerkiksi ruokohelven viljelyalan odotetaan nousevan räjähdysmäisesti. Tänä vuonna sitä kasvatettiin 9 000 peltohehtaarilla, mutta mahdollisuuksia on selonteon mukaan jopa yli 200 000 hehtaarin viljelyalaan. Energiapeltoja kaikkiaan voisi olla puoli miljoonaa hehtaaria, viidennes Suomen peltoalasta.
Näin iso muutos kohti kotimaisen bioenergian tuotantoa ei ole mahdollista, ellei myös maatalouden tukipolitiikkaa ja energiapolitiikkaa suunnata määrätietoisesti bioenergiaa tukevaksi. Tämä kehitys näyttää nyt olevan lähdössä liikkeelle, joskin yhä onnahdellen.
Selonteossa on ensimmäisen kerran niputettu maatalous yhteen Suomen ilmasto- ja energiatavoitteiden kanssa. Näitä koskeva hallituksen strategia on juuttunut kiistoihin mutta sen pitäisi olla valmis lähiaikoina. Sen yhteydessä päätetään bioenergian kansallisista päälinjauksista, ja maatalouspolitiikka muuttuu välineeksi näiden tavoitteiden toteuttamisessa. Uusiutuvan bioenergian käytön Suomessa on määrä lisääntyä todella huomattavasti.
Maaseudun näkökulmasta katsoen tämä muutos olisi tervetullut. Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa, minkä vuoksi alan toimintaedellytysten turvaaminen täällä on erityisen haastavaa. Bioenergian laajamittainen tuotanto voi antaa maatiloille kokonaan uuden vaihtoehdon, joka ei ole sidoksissa elintarvikkeiden hintavaihteluihin. Tavoitteista toteutukseen on kuitenkin vielä pitkä matka.
Maataloutta ei enää aikoihin ole voitu harjoittaa vain Suomen omin ehdoin. On ollut sopeutuminen EU-jäsenyyteen, ja parhaillaan neuvotteluiden kohteena on koko EU:n maatalouspolitiikan ja tukikäytäntöjen kohtalo maailmankaupan vapautumista koskevassa kädenväännössä.
Hallituksen selonteko ei suomalaista maataloutta mullista. Toiminnan käytännön edellytykset ratkaistaan ennen muuta EU-tasolla. Tämä koskee niin pysyvien luonnonsuhdehaittojen korvaamista kuin nyt ajankohtaisia maailmankaupan vapauttamisneuvotteluita.
Selonteon päätavoite kiteytyy viiteen sanaan: "Turvataan alan kannattavan toiminnan edellytykset". Tosin mitään yksiselitteistä keinoa tähän ei tekstistä löydy, aikomuksia kylläkin. Maaseutu halutaan pitää maaseutuna ja tilat perheviljelmien käsissä, elinvoimaisuus turvata ja toimeentulomahdollisuudet monipuolistaa.
Maataloutta ei siis aiota ajaa alas. Selonteossa muistutetaan aivan oikein, että kaikilla valtioilla on oltava oikeus tuottaa riittävästi elintarvikkeita väestönsä tarpeisiin. Mutta poikkeusoloihin varautuminen ei onnistu, ellei maatalous jollain tavoin kannata myös normaaliaikana.
Kaikki ei voi olla kiinni tukipolitiikasta. Suomalaiset kuluttajat tekevät päivittäin kotimaisen maatalouden tärkeimpiä ratkaisuja. Mitä enemmän kotimaista ravintoa, lähellä tuotettua ruokaa ja suomalaisia luomutuotteita suositaan, sitä paremmin elämä voi säilyä myös suomalaisella maaseudulla. Se on hintansa arvoinen tavoite.