Kunnallisvaalikampanja on alkanut laimeasti. Suurin jännitysmomentti on, mikä puolue voittaa vaalit.
Kunnallisvaalien ennakkoäänestys alkaa ensi keskiviikkona, ja varsinainen vaalipäivä on 24. lokakuuta. Vaalit ovat niin lähellä, että kampanjoinnissa voisi olla jo täysi rähinä päällä. Näin ei vain ole. Se antaa odottaa itseään.
Suurin jännitysmomentti on, pitääkö keskusta neljä vuotta sitten hankkimansa paalupaikan suurimpana puolueena vai nouseeko SDP sen ohi. Kokoomuksessa päähuomio osuu siihen, saako tuore puheenjohtaja Jyrki Katainen puolueen kannatuksen uuteen nousuun.
Suurimman puolueen tittelillä on yleispoliittista merkitystä. Keskustalle se antaisi mahdollisuuden tiukentaa otetta myös hallituspolitiikassa, jossa SDP on tähän asti sanellut nuotit. SDP on hävinnyt keskustalle viime vaaleissa. Vaalivoitto antaisi sille intoa tehdä sama temppu seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Matalaan vaaliprofiiliin on lukuisia syitä. Kampanjat ovat lyhentyneet jo useissa vaaleissa. Napakka ja vireä kampanja onkin pitkäpiimäistä parempi. Nyt näyttää kuitenkin uhkaavasti siltä, että lattea vaalitaistelu ei saa äänestäjiä liikkeelle.
Toinen syy laimeaan menoon on se, että kunnallisvaaleissa valtakunnan tason kampanjoinnilla on pienempi merkitys kuin muissa vaaleissa. Vaaliteemat ovat oikeutetusti enemmän paikallisia kuin valtakunnallisia. Kampanjoinnin ja vaalikeskustelun tulisikin kunnallisvaaleissa olla aktiivisinta ruohonjuuritasolla. Vipinää ei ole nyt sielläkään.
Laimeutta ei voi panna ainakaan tiedotusvälineiden piikkiin. Ne ovat pitäneet kunnallisvaaleja ja vaaliteemoja esillä jo viikkokausia. Tiedotusvälineilläkin on aina vara parantaa, mutta eniten peiliin saavat katsoa puolueet ja ehdokkaat.
Vaalimainonta noudattelee tuttuja latuja. Puolueet ovat iskeneet mainoksensa ja ehdokkaidensa kuvat tienvarsiin kuten aina ennenkin. Ehdokkaat tekevät itseään tykö enimmäkseen vanhaan tapaan. Kännykät, internet ja sähköposti sekä henkilökohtaiset yhteydenotot tarjoaisivat uusia keinoja päästä kosketuksiin äänestäjien kanssa. Ei voi edellyttää, että äänestäjä menee ehdokkaan luo. Liikkeen on tapahduttava toiseen suuntaan.
Vaalilaimeus ei ulottunut sentään ehdokasasetteluun. Valtuustoihin pyrkii kaikkiaan runsaat 39 000 ehdokasta eli noin 150 enemmän kuin vuoden 2000 kunnallisvaaleissa. Puolueet onnistuivat hyvin saamaan listojaan täyteen. Nais- ja nuorten ehdokkaiden osuus nousi viime kunnallisvaaleista.
Kunnallisvaalit ovat arkielämän kannalta tärkeimmät vaalit ja lähidemokratiaa parhaimmillaan. Valtuustoissa tehdään ihmisten välitöntä elinpiiriä koskevia päätöksiä. Äänestäjän on helppo seurata valtuutettunsa toimintaa ja panna hänet lujille vaalien välilläkin. Valtuutettu voi puolestaan saada kivuttomasti tietoonsa äänestäjiensä huolenaiheet.
Tästä huolimatta äänestysprosentti putosi vuoden 2000 kuntavaaleissa jo 56 prosenttiin. Helsingin Sanomien äskeinen mielipidetiedustelu varoitti, että lukema voi laskea vielä tästäkin. Vain tasan puolet äänestysikäisistä ilmoitti äänestävänsä varmasti. Äänestysvarmuus oli laskenut edellisestä mittauksesta, kun yleensä vaalien lähestyessä äänestysvarmuus kasvaa.
Vaalien kiinnostavuuden lisäämiseksi on esitetty eri keinoja äänestysiän alentamisesta vaalipäivän rentouden lisäämiseen. Olennaisinta on kuitenkin, että äänestäminen mielletään tärkeäksi tapahtuma ja että äänellä on vaikutusta. Muut keinot ovat enemmänkin tekohengitystä.