Tavallisesti muumit nukkuivat koko talven herätäkseen vasta keväällä paitsi yhtenä jouluaattona, kun hemulitäti kävi koputtamassa lujasti oveen huutaen herätkää, joulu on tulossa ja teillä on kaikki yhtenä sekamelskana. Kun muumit yrittivät kysyä, mitä täti tarkoitti, hän sanoi, ettei ehtinyt selittää, kun hänen piti siivota ja laittaa ruokaa ennen kuin joulu tulisi. Muistakaakin hankkia kuusi ennen pimeän tuloa, hän lopuksi huikkasi kiirehtiessään matkoihinsa.
Muumit eivät olleet koskaan kuulleet joulusta, koska he aina nukkuivat talvisin. Hemulitädin puheista he päättelivät, että joulu oli vaarallinen otus, joka ryntäisi illan tullessa metsän pimennosta ja jota piti lepyttää antamalla sille ruokaa ja koristelemalla kuusi.
Koko päivän muumit siivosivat, Muumimamma paistoi herkkuja ja Muumipappa kävi noutamassa kuusen, jonka oksille ripustettiin kauneimmat tavarat, joita heillä oli. Lopuksi he kantoivat ruuat ulos koristellun kuusen viereen toivoen, ettei joulu olisi heille kovin vihainen nähtyään kuinka paljon he olivat laittaneet tätä varten. He istuivat peloissaan odottamaan joulun tuloa. Ilta hämärsi, mutta kukaan ei tullut.
Satu muumien ensimmäisestä joulusta on muumiperheen tarinoista monelle tuttu. Pistäytyminen minkä tahansa pohjoisen kaupungin tai pienemmän taajaman keskustassa näin joulun alla saa vakuuttamaan, että hyvin on kirjailija Tove Jansson osannut kuvata joulun viettoon valmistautumista. On kiire kirjoittaa joulukortteja, ostaa lahjoja ja käydä pikkujouluissa. Kotikin on siivottava, piparkakut leivottava ja työasiat saatava sellaiselle mallille, että voi levollisin mielin käydä joulun viettoon.
Joulu on Suomen suurin kulutusjuhla. Loppusumma, jouluun käytetty raha on vuodesta toiseen kasvanut, mikä tekee kauppiaat tyytyväisiksi. Ehkä vähempikin hössötys riittäisi. Pitäisi osata antaa joulunkin tulla rauhassa. Vaikeaa se kyllä on, nimittäin rauhoittuminen ennen joulua. Ainakin naisihmiselle. Isoäideiltä ja äideiltä peritty oppi on mennyt selkäytimeen, että ilman suurta ja hikistä työurakkaa, koko huushollin mylläämistä, leipomista ja siivoamaista ei tule oikeaa joulua.
Suomalaiseen jouluun liittyy kuitenkin aina vahva oma tunnelmansa. Kun kynttilät ovat syttyneet jouluaattona haudoilla ja joululaulut kaikuvat radiosta ja televisiosta, suomalainen hiljentyy ja herkistyy. Suomalainen viettää joulunsa kotonaan omiensa kanssa.
Pohjoisen luonnonrauha, hiljaisuus ja avaruus ovat viime vuosina kiehtoneet entistä suurempaa joukkoa ulkomaalaisia, jotka täyttävät Lapin tunturihotellit ja mökkikylät. Joulu pohjoisessa merkitsee heille jotain sellaista, jota ei suurkaupungeissa saa rahallakaan.
Tulevan joulun alla Lappiin odotetaan noin 400 charter-lentokonetta. Tämän lisäksi reittilennot, junat ja henkilöautot tuovat matkailijoita joulun alla pohjoiseen. Tammikuun alussa puolestaan venäläiset Moskovasta ja Pietarista suuntaavat joulun viettoon Lappiin.
Lapin joulumatkailulla on lyhyt, mutta menestyksekäs historia. Onhan kulunut vasta parikymmentä vuotta siitä, kun ensimmäinen concorde laskeutui Rovaniemen lentokentälle. Tänä jouluna joulumatkailu jakaantuu tasaisesti eri puolille Lappia. Oman osansa siitä saa myös Lapin naapuri, Kuusamo. On erittäin hienoa, että lappilainen ja Kuusamon matkailuväki ovat löytäneet toisensa ja hoitavat pohjoiseen tulevaa matkailijavirtaa myös yhteisvoimin.
Joulupukki on kansainvälinen satuhahmo, jota yksikään maa tai alue ei voi omia itselleen. Amerikkalaiset uskovat joulupukin asuvan Pohjoisnavalla, koska Disneyn piirretyissä sanotaan niin. Englantilaiseen jouluperinteeseen kuuluu, että joulupukki tuo lahjat savupiipun kautta. Ruotsalaisetkin ovat rakentaneet oman joulukylänsä, jota isännöi tonttu. Myös Norjan tuntureilla asustaa joulutonttu.
Jos taas tanskalaisilta kysyy joulupukin kotipaikkaa, saa vastaukseksi Grönlannin. Tähän nähden Napapiirin Joulupukin kylä Rovaniemellä on kasvattanut hämmästyttävällä vauhdilla tunnettavuuttaan. Amerikka Lapin joulupukilta on yhä valloittamatta, mutta Euroopassa Lapin asema joulupukin kotiseutuna on vuosi vuodelta vahvistunut samoin kuin Venäjällä ja Aasiassa.
Muutama vuosi sitten Napapiirillä avattiin Joulupukin kotiluola, Santapark. Se tehtiin ennen muuta englantilaisia varten, sillä pääosa Lapin joulumatkailijoista tuli ja tulee yhä Brittein saarilta. Lappilaiset aikuiset moittivat luolan muovista tingel-tangel-maailmaa, mutta lapset pitivät siitä. Kritiikin säikäyttämänä muovit ja muut krumeluurit jonkin ajan kuluttua purettiin pois. Luolasta pyrittiin tekemään aikuisten paikka. Siellä taas lapset eivät viihtyneet.
Santapark on toistaiseksi ollut rakentajilleen taloudellisesti pettymys. Välillä on tuntunut siltä, että koko Santaparkin toiminta-ajatus on ollut hukassa. Toivottavasti Rovaniemen Joulukylän lippulaiva saa vauhtia uuden toimitusjohtajan myötä. Uusi johto on kertonut haluavansa tehdä Joulupukin kotiluolasta taas lasten ja nuorten paikan. Se kuulostaa lupaavalta.
Eri asia on, tulevatko ulkomaiset matkailijat Lappiin vain nähdäkseen joulupukin? Pukki on toki tärkeä henkilö lapsiperheille. Kuitenkin tehtyjen asiakaskyselyjen perusteella joulupukin rinnalla Lapin ylivoimaisia vetovoimatekijöitä ovat luonto, luonnon rauha, hiljaisuus ja kiireettömyys.
Joulumatkailun tuotteita kannattaisikin entistä enemmän suunnata elämyksiin, jotka saadaan pohjoisen luonnossa. Tällaisia tuotteita on turvallista rakentaa, koska kukaan ei voi viedä niitä halpatuotantomaihin kuten Kiinaan niin kuin on käynyt monelle muulle alalle. Lapin talven ihmeen voi kokea vain Lapissa. Eikä pahaa varmasti tekisi, jos me pohjoisen asukkaat itsekin ottaisimme joulun ajan liikoja itseämme stressaamatta.