Siinä se nyt kohoaa. Pilvet tulevat tänään vastaan matalalla, siinä, missä puut loppuvat. Tv-kuva vauhtilajeista ei tee oikeutta todellisuudelle. Tarunhohtoinen, vanhanaikainen ja viheliäisen vaikea Bellevarde herättää kunnioitusta ja saa ihmisen tuntemaan itsensä pikkuruiseksi.
Sukset jalassa 2 807 metrissä tulisi äitiä ikävä. Alas ei pääsisi auraamallakaan. Jäinenkin se on kuin luistinrata.
Kylä ja maali odottavat 1 848 metrissä. Rinne on 2 988 metriä pitkä, korkeuseroa on 959 metriä. Keskijyrkkyys on 32 prosenttia, huimimmillaan 71 prosenttia. Luonnossa prosentteja katsotaan niska kenossa.
Tarina kertoo, että itse Hermann Maierkin nousi ylös keskellä yötä ja hiippaili jalkamiehenä tutkimaan Bellevarden ansoja. Alppilegendan piti päästä eroon Ancolien käännöksessä piilottelevista kummituksista, ennen kuin uni tuli silmään.
Bellevarden juurella on kasvanut muun muassa Jean-Claude Killy, yksi alppihiihdon suurista. Kun täällä oppii laskemaan, voi voittaa yksissä olympialaisissa pujottelun, suurpujottelun ja syöksylaskun kultamitalit, kuten Killy teki Grenoblessa 1968. Samoilla opeilla mies hallitsi maailmancupia sen alkuvuodet. 1967 hän voitti jokaisen lajicupin, eikä ihme. Bellevarden rinnalla kalpenee moni vähäisempi vuori.
Killy on antanut nimensä Val d´Isèren ja Tignes´n yhdessä muodostamalle maailman suurimmalle alppihiihtoalueelle, Espace Killylle. Sama mies vetäytyi toissa kesänä MM-kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtajuudesta pääteltyään, ettei hommasta tule yhtikäs mitään.
Hyvä se on, Poutiainen sanoo
Yhdessä vastapäätä kohoavan Solaisen kanssa Bellevarde tekee Val d´Isèren laakson silhuetista ison V:n, sen saman, joka on otettu MM-alppihiihdon tunnukseksi.
Albertvillen olympialaisten kisanäyttämö kylmää MM-alppihiihtäjiä. Ensimmäisellä vauhtiviikolla joukkueet ehtivät jo vaatimaan, että joukkuekisa ja naisten suurpujottelu siirrettäisiin Bellevardelta kesymmän Solaisen Rhone Alps -radalle. Naisista ei pääse maaliin kuin kymmenen prosenttia, jyrkimmät väittivät. Kisajärjestäjät eivät antaneet periksi.
Ja hyvä niin, sanoo Ounasvaaran tyttö. Tanja Poutiainen ei ole koskaan laskenut Bellevardea, mutta on silti tyytyväinen järjestäjien päätökseen. Mitä vaikeampi rinne, sitä paremmin Poutiainen siinä viihtyy. Olkoonkin, että on tutustunut rinteeseen vasta lenkkeilemällä sen juurella ja katsomalla joulukuussa televisiosta siinä lasketun miesten maailmancupin kisan.
"Koko juttu on saanut aika hauskat mittasuhteet. Luulen, että rinne on aika hyvä ja sellainen tulee kisastakin", hän huomauttaa.
"Sitäpaitsi rinne on uusi kaikille naisille. Ranskalaiset ovat saattaneet treenata siinä, mutta tekniikkalajeissa sillä ei ole niin paljon merkitystä kuin vauhtilajeissa, joissa radan voi merkata oikeastaan vain yhdellä tavalla."
Sanni Leinonen on samanlainen Bellevarde-noviisi. Ja viihtyy vaikeissa rinteissä siinä kuin Poutiainenkin.
"Ehkä se johtuu siitä, että nuorempana treenasimme tosi paljon vaikeita tekniikkaratoja jyrkissä rinteissä", hän arvelee.