Oulu Uhkakuva siitä, että erikoissairaanhoito kahmisi potilaita itselleen, on Oulun seudun yhteispäivystyksen ylilääkäri Matti Mäntymaan kokemuksen mukaan ollut turha. Painopiste on enemmänkin siirtynyt perusterveydenhuollon puolelle silloin, kun kyseessä ei ole selvästi erikoissairaanhoitoon kuuluvat tilanteet.
Kansallisen terveysprojektin päivillä Oulussa perjantaina puhunut Mäntymaa kehui, että erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon lääkäreiden toimiminen samassa yksikössä tekee mahdolliseksi joustavan konsultoinnin. Mäntymaa puhui pian kolmen vuoden kokemuksella: Oulussa yhteispäivystykseen siirryttiin kevätkesällä 2000.
Hänen mukaansa Oulussa pyritään aktiivisesti välttämään tilannetta, että sairaalapäivystäjä esitutkituttaisi potilaita perusterveydenhuollon päivystäjällä helpottaakseen omaa työtään. "Osaava hoitohenkilöstö on merkittävässä asemassa potilaiden hoitopaikan oikeassa arvioinnissa", Mäntymaa kertoi.
Oulussa sairaanhoitaja arvioi jokaisen päivystyspotilaan tilan ja ottaa hänet joko perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon potilaaksi. "Toki lääkäritkin voivat tarvittaessa ottaa kantaa ja ratkaista oikean hoitopaikan." Turhaa kierrättämistä ei Mäntymaan mukaan hyväksytä.
Omia onnistuneita ratkaisuja
Kriittinen tekijä järkevässä hoidonporrastuksessa on perusterveydenhuollon potilaiden jatkohoidon järjestäminen terveyskeskuksen vuodeosastolle. Mäntymaa arvioi, että suurin ongelma se on suurissa kaupungeissa. "Kokemuksiemme mukaan kuntien terveyskeskusosastoille saadaan potilaat hyvin siirrettyä, mutta kaupungin tilanne on ollut heikompi."
Uhkatekijänä on potilaiden lähettäminen erikoissairaanhoitoon silloin, kun paikkoja ei terveyskeskuksen vuodeosastolla ole.
Oulussa ongelma ratkaistiin siten, että Oysin tarkkailuosastolle voidaan edelleen ottaa perusterveydenhuollon hoitoa edellyttäviä sisätautisia potilaita, joiden hoitovastuu on kuitenkin sairaalalääkäreillä, mutta kustannukset eivät rasita erikoissairaanhoidon raamia.
Mäntymaa tähdentää, että valmiudet akuuttien perusterveydenhuollon hoitoa tarvitsevien potilaiden vastaanottamiseen suoraan terveyskeskusosastoille on tärkeää.
Hänen mielestään ulkopuoliset päivystäjät ovat perusterveydenhuollon päivystyksen ehdoton voimavara. Innokkaat ja paljon päivystävät lääkärit oppivat talon tavat nopeasti ja hyvin.
Neljän sijaan yksi yhteinen ovi
Oulussa toimi ennen yhteispäivystystä neljä eri päivystysyksikköä: Oulun kaupungin terveyskeskuspäivystys, ympäristökuntien terveyskeskuspäivystys, Oysin päivystyspoliklinikka ja lastenklinikan päivystyspoliklinikka vain muutaman sadan metrin säteellä. Näin yhdistäminen ei etäisyyksien takia muuttanut oikeastaan mitään, vaan neljän oven sijaan saatiin yksi.
Alueella on Mäntymaan mukaan totuttu aktiiviseen yhteydenpitoon ja se auttoi yhteisen vision syntymisessä. Yhteistoiminnan edellytyksenä onkin aito tahto tehdä yhteistyötä.
Suomessa on myös ikäviä esimerkkejä siitä, kuinka kunnallispoliittiset päätökset ovat ajaneet joitain kuntia kriisitilanteeseen lääkäripalvelujen osalta, kun päivystystoiminta on haluttu pitää oman terveyskeskuksen hallussa. Näin on käynyt esimerkiksi Puolangalla.
Jos päivystyksen yhteistoiminta ei saa yleistä hyväksyntää, on siihen liittyvien sopimusten solminen hankalaa.
"Kun jäsenkuntia on kymmeniä, voimme arvata kuinka monenlaisia intohimoja yhteistoiminta saattaa aiheuttaa kunnallisessa keskustelussa"; Mäntymaa sanoi.
Sata miljoonaa
turhan tähden
Kansallinen terveyshanke tähtää yhteistyön lisäämiseen ja tiukkaan rationalisointiin terveydenhuollossa. Päällekkäisyydet maksavat sata miljoonaa euroa vuodessa. Yhteistyön lisäämiseksi on jaossa kehittämisrahaa ja useita erilaisia "korvamerkittyjä" määrärahoja.
Oulun läänissä on haettu sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeisiin valtionavustusta 4,8 miljoonaa euroa. Samaan aikaan oli haussa kansallisen terveydenhuollon kehittämiseen tarkoitetut eurot, joita tänä vuonna on valtion budjetissa kahdeksan miljoonaa euroa ja ensi vuonna on luvassa 30 miljoonaa euroa.