Edustajainhuoneen uusi puhemies Nancy Pelosi raivaa tietä auki naispresidentille Yhdysvalloissa ehkä jo seuraavissa vaaleissa.
Naisen valinta tasavallan presidentiksi, eduskunnan puhemieheksi, ministeriksi tai korkeaksi virkamieheksi ei ole Suomessa enää iso uutinen. Kun Suomessa täytetään ylimpiä valtiollisia tehtäviä, keskustelun kärki ei suuntaudu enää niinkään sukupuoleen ja jäsenkirjaan kuin pätevyyteen.
Pohjoismaat ovat tasa-arvoasioissa yhä kohtalaisen yksinäinen saareke ja muuta maailmaa paljon pidemmällä. Etumatka maailman vanhimpaan demokratiaan Yhdysvaltoihin on huomattava. Tämä selittää sen, miksi naisen valinta ensimmäisen kerran edustajainhuoneen puhemieheksi on saanut osakseen paljon huomiota myös Yhdysvaltain ulkopuolella.
Kongressin molemmissa kamareissa 12 viime vuotta vähemmistössä olleet demokraatit saivat enemmistön sekä edustajainhuoneeseen että senaattiin marraskuun välivaaleissa. Senaattikin sai demokraattijohtajan, mutta miehen valinta tähän tehtävään jäi edustajainhuoneen puhemiesvaalin jalkoihin.
Ei ole liioiteltua sanoa, että 66-vuotias kalifornialaiskansanedustaja Nancy Pelosi teki torstaina historiaa nostaessaan ylös puhemiehen nuijan ensimmäisen kerran Yhdysvaltain historiassa. Puhemiehen tehtävä on supervallassa, toisin kuin esimerkiksi Suomessa, hyvinkin poliittinen, ja sen haltija näkyy ja toimii politiikan keskipisteessä.
George W. Bushin valintaa presidentiksi edelsi vuoden 1994 välivaaleista alkanut vanhoillinen aalto, jonka harjalla istui oikeistosuuntauksen arkkitehti Newt Gingrich. Hän pani toimeen puolueen ohjelman juuri edustajainhuoneen puhemiehen paikalta.
Pelosilla on nyt puhemiehenä ponnahduslauta yrittää samaa temppua kuin Gingrich aikoinaan. Hän voi lähteä toteuttamaan demokraattien vaaliohjelmaa Hän voi samalla yrittää tehdä lopun republikaanien toteuttamista muutoksista. Pelosin mahdollisuuksia heikentää se, että Valkoinen talo on ainakin pari seuraavaa vuotta republikaaneilla. Demokraattien enemmistö senaatissa on hiuksenhieno ja voi jopa muuttua vähemmistöksi. Pelosi voi silti tehdä Bushin loppukaudesta viheliäisen etenkin Irakin sodan takia.
Presidentin asema ja valta ovat Yhdysvaltain poliittisessa järjestelmässä ylivertaisia. Kongressivaalitappio, loppusuoralle kääntyvä virkakausi ja painajaiseksi kääntynyt Irakin tilanne tekevät Bushista kuitenkin poliittisesti niin heikon, että hänen on vaikea saada tuloksia aikaan ilman yhteistyötä kongressin demokraattienemmistön kanssa.
Pelosin asemassa on valintaa tärkeämpää se, että naisen on nyt ensimmäistä kertaa realistista tavoitella Yhdysvaltain politiikan pääpalkintoa eli presidenttiyttä. Maa on tähän asti ollut arvoiltaan ja asenteiltaan voittopuolisesti konservatiivinen yhteiskunta. Naisilla on ollut asiaa Valkoiseen taloon vain ensimmäisen naisen roolissa.
Mahdollisuus voi kääntyä todeksi jo 2008 presidentinvaaleissa. Jos ja kun senaattori Hillary Clinton lähtee tavoittelemaan ehdokkuutta, hän on kova vastustaja kenelle tahansa demokraattisessa puolueessa ja vaalissa, jos pääsee niin pitkälle. Pelosi toimii muurinmurtajana ja parantaa myös Clintonin mahdollisuuksia, mutta se edellyttää onnistumista tehtävässään.
Se ei ole varmaa. Pelosi on nimittäin amerikkalaisittain vapaamielisten arvojensa takia kiistanalainen hahmo jopa omassa puolueessaan saati sitten sitä paljon vanhoillisemmassa äänestäjäkunnassa.