”Tyhmyys voi viedä hetkeksi voiton, mutta se ei voi koskaan menestyä. Ihmiset etsivät luontaisesti vapautta.”
Nämä sanat kiinalainen ihmisoikeustaistelija Ai Weiwei kirjoitti kesäkuun lopussa, jolloin viranomaiset kovensivat häneen kohdistuvia otteitaan.
Poliisit kielsivät Aita lähtemästä Kiinasta, koska he tutkivat häntä koskevia rikosepäilyjä.
Epäilyt koskevat pornografiaa, veronkiertoa ja valuutanvaihtoa, mutta varsinaista syytettä häntä vastaan ei ole nostettu.
Tehostaakseen ukaasiaan poliisit totesivat, että Ain perheen takia on parempi, ettei hän loikkaa maasta.
Kiinalaisessa kontekstissa tämä on uhkaus.
Pelko on tunne, joka kalvaa totalitaarisia yhteiskuntia ylhäältä alas. Kun valtaapitävät pelkäävät alamaisiaan, viranomaiset koventavat otteitaan.
Viranomaispelko saa puolestaan kansalaiset toimimaan vastoin tahtoaan.
Tämä tekee pelosta väkevän välineen, sillä se rikkoo ihmisen perusolemukseen kuuluvaa valinnanvapautta vastaan.
Tämän toteavat myös yhteiskuntafilosofit. Immanuel Kant oli yksi ensimmäisistä, joka totesi moraalisuuden ja vastuun edellyttävän valinnanvapautta. Ilman valinnanvapautta ihmisiä ei voida tuomita oikeusistuimissa, sillä ihminen ei ole valinnut tekojaan.
Totalitaariset yhteiskunnat vapauttavat yksilöt vastuusta ja ottavat vastuun heidän toiminnastaan.
Yleensä vastuu painaa enemmän kuin maailman synnit yhteensä.
Ain ongelmat viranomaisten kanssa alkoivat vuoden 2008 olympialaisten valmisteluista, kun hän törmäsi kisojen suunnittelussa kansalaisten perusoikeuksien polkemiseen.
Väestönsiirrot ja olympia-aatteen nimissä tehdyt ihmisoikeusloukkaukset olivat liian painavia asioita vaiettavaksi.
Aille kävi kuten useille ihmisoikeusaktivisteille käy: kun blogimerkinnät muuttuivat suosituiksi, ongelmat viranomaisten kanssa kärjistyivät.
Syntyi tilanne, jossa viranomaiset pelkäsivät ja viranomaiset vastasivat pelkoon pakkotoimin. Vuosi sitten Ai vangittiin kahdeksi kuukaudeksi syystä, joka on yhä hämärän peitossa.
Tämä herättääkin Aissa eniten pelkoa.
Kun lait eivät ohjaa viranomaisten toimintaa, vain mielikuvitus on rajana siinä, mitä he keksivät seuraavaksi.
Pelon kanssa Ai tuntee olevansa enemmän vankina kuin koskaan vankina ollessaan. Hän pelkää paitsi omasta, myös läheistensä puolesta.
Ain sanat vapaudesta ja pelosta eivät ole vain sanahelinää.
John Rawls kehitti 1970-luvulla oikeudenmukaisuusteorian, joka perustui ajatuskokeeseen.
Kansalaiset asetettiin valitsemaan yhteiskunnan periaatteet tietämättömyyden verhon takaa, missä he eivät tienneet asemaansa yhteiskunnassa.
Heidän oma etunsa oli luoda mahdollisimman oikeudenmukainen yhteiskunta, koska he saattoivat joutua sen pohjasakaksi.
Rawlsin mukaan ihmiset valitsevat verhon takana yhteiskunnan, jossa kaikki saavat toteuttaa itseään vapaasti.
Toiminnallaan he eivät kuitenkaan saa loukata muiden ihmisten oikeuksia.
Teoria pyrkii osoittamaan sen, että vapaus kuuluu ihmisen olemukseen: kansalaiset valitsevat sen irrotettuna yhteiskunnallisista siteistään.
Ai, Kant ja Rawls ovat siis yhtä mieltä siitä, että vapaus kuuluu ihmisen perusolemukseen. Ongelmaksi muodostuu se, että vapauden hinta on kova.
Sen eteen on taisteltava tavalla tai toisella.
Ja kansalaiset ovat usein valmiita taistelemaan. Tämän osoittavat niin Ain tapaus, arabikevään tapahtumat kuin sääty-yhteiskunnan purkautuminen Suomessa 1800-luvun lopulla.
Tyhmyys ei voi koskaan viedä lopullista voittoa, sillä vapaus kuuluu ihmisyyteen. Kansalaiset eivät halua elää yhteiskunnassa, jossa he tuntevat itsensä pelonvangeiksi. Ain sanoin: ”Ihmiset etsivät luontaisesti vapautta.”