Pariisin marraskuisen tuhoisan terrori-iskun jälkeen moni totesi, ettei Eurooppa ole enää entisellään. Terrori-iskuja voi tapahtua milloin tahansa ja missä päin maanosaa hyvänsä.
Viimeksi levottomuutta aiheutti Itävallan turvallisuusviranomaisten joulun tienoilla antama varoitus useaan eurooppalaiseen pääkaupunkiin kohdistuvasta terrori-iskun uhasta, vaikka tätä ei sen tarkemmin eriteltykään.
Niin käänteentekevästi turvallisuustilanne ei kuitenkaan ole muuttunut, että tavallisten kansalaisten pitäisi koko ajan olla varuillaan. Riittää, että viranomaiset ovat valppaina ja toimivat tilanteen vaatimalla tavalla.
Terrorismin käyttö poliittisena aseena on yksi keino luoda pelkoa. Tänä päivänä pinnalla ovat ääri-islamilaisten taistelijoiden toimet yrittää terrorin keinoin horjuttaa demokraattisten järjestelmien perusrakenteita, joihin pitkälle menevä vapaus kuuluu oleellisena osana.
Jo nyt on nähty demokratian kestävän tällaiset iskut, vaikkakin hetkellisesti joudutaan ottamaan taka-askeleita.
Yhdysvaltoihin 11. syyskuuta 2001 kohdistuneet terrori-iskut johtivat kaikkialla tiukentuneisiin turvallisuustoimiin. Kouriintuntuvimmin tämän voivat jokapäiväisesti todeta lentomatkustajat eri puolilla maailmaa. Turvatoimet kiristävät tunnelmaa, vaikka niistä onkin pidettävä johdonmukaisesti kiinni. Kyseenalainen kunnia tästä epämukavuudesta kuuluu terrorismille.
Turvallisuustoimien tiukentaminen tulee iholle. Se koetaan epämiellyttävänä ja jopa koettelevan vapauteen liittyviä oikeuksia. Vapauksiin jossakin määrin kajoaminen on kuitenkin hinta, joka terrorismin uhasta joudutaan maksamaan.
Siinä suhteessa maailma on muuttunut sitten vuosituhannen alun, ettei missään päin voida tuudittautua enää täydelliseen turvallisuuden tunteeseen. Eivät edes suljetut yhteiskunnat ole uhasta vapaita.
Terrori-iskujen torjunnassa on kysymys pitkälle yhteiskunnan turvallisuusjärjestelmien kyvystä ennakoida hyökkäyksiä ja iskeä tarpeen mukaan. Jos terrorismin uhka kasvaa, se saattaa vaatia tiukennuksia aikaisemmin itsestään selvinä pidettyihin oikeuksiin. Niihin ei pitäisi kuitenkaan koskea välttämätöntä enempää.
Suomessa voidaan ainakin vielä nukkua yöt rauhassa, sillä välitöntä vaaraa ei ole havaittu. Suojelupoliisin marraskuussa antaman arvion mukaan uhka on kasvanut, mutta mistään suunnitelmallisista iskuista ei ole tietoa. Kysymys on enemmänkin yksittäisten tekojen mahdollisuudesta.
Terrori-iskujen uhkaa vastaan joudutaan varautumaan pitkään eri puolilla maailmaa. Vaikka joitakin terrorismin syntypesäkkeitä saadaan sammutetuiksi, uusia näyttää tulevan tilalle.
Kun terrorismin synnylle ei ole yksittäistä ja kaiken kattavaa syytä, ei ole yhtä keinoakan sen ehkäisemiseksi. Uhka on maailmanlaajuinen ja vain yhteistyöllä torjuttavissa.
Pääkirjoitus