Käytös- ja keskittymishäiriöistä kärsivät lapset voivat oppia hevosen kautta uudenmallista käyttäytymistä. Ratsastusterapia ei ole harrastus vaan terapeutin ja hevosen yhdessä toteuttamaa kokonaisvaltaista kuntoutusta. Terapia on yksilöllistä ja tavoitteet tehdään kaikkien osapuolten yhteistyössä usein vuosiksikin eteenpäin.
"Hevosen koko tuottaa auktoriteettia, jota riittää terapeutillekin. Se on voimakas, mutta tekee kuten ihminen haluaa. Ehkäpä tämä saa monet lapset ja nuoret tuntemaan kunnioitusta hevosta kohtaan", ratsastusterapeutiksi vuoden kuluttua valmistuva raahelainen psykologi Pauliina Tuomivaara toteaa.
Hevonen on jalo eläin, joka herättää kunnioitusta. Siihen on vaikea suhtautua välinpitämättömästi. Pauliina Tuomivaara on itse kouluttanut Tähden ja Appon juuri terapeuttiseksi avuksi.
"Molemmat hevoset pitävät kovasti lapsista, joka on tietysti etu. Omat 2- ja 5-vuotiaat tyttäreni ovat olleet hyvänä apuna koulutuksessa, sillä he ovat roikkuneet vaikka kuinka monella mutkalla hevosten selässä", psykologi naurahtaa.
Hevosen kävellessä välittyy ratsastajaan minuutin aikana noin 100 moniulotteista, symmetristä ja rytmistä impulssia, jotka ovat hyvin samantyyppisiä kuin ihmisen kävelyssä.
Kun hevoseen ja sen liikkeisiin yhdistetään lämpö, joka on 1,5 astetta ihmisen ruumiinlämpöä korkeampi, saadaan aikaan vaikutus, jota on vaikea jäljitellä mekaanisesti. Ratsastus tapahtuu aina ilman satulaa.
"Minulla on tällä hetkellä kolme vakioasiakasta, jotka käyvät tunnilla kerran viikossa. Terapiassa tärkein elementti on hevosen ja lapsen tai nuoren vuorovaikutus. Emme läheskään aina ratsasta, vaan teemme myös tavallisia talli- ja hoitotöitä."
Ratsastusterapian ensisijainen vaatimus on turvallisuus, jonka edellytyksenä on luottamuksellinen ja toimiva vuorovaikutus ratsastajan, hevosen ja terapeutin välillä. Sekä asiakas että hevonen ovat olleet motivoituneita yhteistyöhön.
"Ainakin Tähti aistii tilanteen, kun terapiaan tulee asiakas. Se terävöityy hetkessä ja on keskittynyt koko tunnin ajan.
Terapian tavoitteena ei ole kehittää ratsastustaitoa. Selässä voidaan istua hiljaa tai opetella keskustelemaan tunteista.
"Tavoitteiden mukaan edetään ja noudatetaan hoitosuunnitelmaa. Voimme kokeilla myös hiihtoratsastusta, jossa asiakas saa kokeilla vauhdin hurmaa. Korostan kuitenkin, että ratsastusterapia ei ole harrastus", Pauliina Tuomivaara toteaa.