Vanhoissa filmeissä ruutupaitainen, vaaleatukkainen nuori isäntä käyskentelee hymyn kare kasvoillaan kullankeltaisena huojuvan viljavainion keskellä. Alapellolla laiduntaa jokirannassa komea karja, ja aurinko paistaa aina poutapilvien lomasta.
Tuoreen selvityksen mukaan maanviljelijän arki on kuitenkin jatkuvaa stressiä, närästyslääkkeiden napsimista ja EU-sääntöjen suossa rämpimistä. Muut yrittäjät ovat melko tyytyväisiä elämäänsä, mutta Suomen lähes 70 000 maatilalla puurretaan itku kurkussa ja tulevaa peläten.
Maanviljelijöiden kehnoon elämänlaatuun ei löydy yhtä selvää syytä. Tutkija kuitenkin arvelee, että epävarmuus tulevasta vie ilon elämästä. Tuet ovat iso osa viljelijän tuloista, mutta tukien suuruus tulevaisuudessa on usein hämärän peitossa.
Helppoa ei ole myöskään kuunnella tiuhaan heiteltäviä syytöksiä tukiaisilla mässäilystä. Maataloustuen vertaaminen sosiaalitukeen on halpahintaista herjaamista. Viimeksi keväällä kysyttiin kuluttajilta, mistä he ovat valmiita ruoassaan maksamaan. 83 prosenttia haastatelluista oli sitä mieltä, että kotimainen ruoka on riittävä peruste kansalliselle maataloustuelle.
Pääasiassa maatalouden kautta syntyvät myös elintarviketalouden 300 000 työpaikkaa. Tietenkin vaikka kaikki liha, maito, vilja ja kasvikset voitaisiin tuoda ulkomaita, mutta kansan suuri enemmistö ei halua sitä.
Jos tukiaiset lopetettaisiin, ruoka kallistuisi hurjasti. Viljelijä ottaisi varmasti mielellään tulonsa tuotteistaan oikeaan markkinahintaan, mutta ostajia olisi enää harvassa. Kotimaisesta ruoasta tulisi ylellisyysherkkua ja suuri osa tiloista joutuisi lopettamaan.
Suomen 61 000 viljelijän keski-ikä on 49 vuotta. Ammattikunnan pieneneminen hidastuu, keski-ikä nuorenee ja tilakoot kasvavat. Jotta kuluttajien haluamalle kotimaiselle ruoalle löytyy tuottajia jatkossakin, maajussien huonon olon syyt on selvitettävä. Ero muuhun väestöön uhkaa vain kasvaa, sillä keskimäärin suomalaisen palkansaajan terveys on paranemaan päin.
Maatiloilla on aihetta myös pysähtyä hetkeksi peilin ääreen ja unohtaa ehkä vielä elävät vääränlaiset asenteet. Liian moni yrittää selvitä niin selän kuin sielunkin tuskasta ilman ulkopuolista apua: puolet maanviljelijöiden työterveyshuoltoon varatuista rahoista jää käyttämättä, sillä vain 40 prosenttia alalla toimivista on työterveyshuollon asiakkaita.
Maanviljelijät kokevat, ettei heidän työkykynsä riitä siihen, mitä vaaditaan. Raskain työ ei monesti ole suinkaan navetassa ja pellolla, vaan tietokoneen ääressä. Tukihakemusten täyttö ja paisuvan kirjanpitosirkuksen pyöritys ovat alati kasvava kurimus.
Kun tukia saadaan, niiden vaatimien ehtojen täyttymistä tietysti valvotaan. Suomessa valvonta maksaa kymmeniä miljoonia euroja vuodessa. Sen tuloksena viljelijöiltä peritään takaisin rikkeiden ja puutteiden takia noin miljoona euroa.
Viljelijät olisivat varmasti ensimmäisten joukossa ottamassa riemurinnoin vastaan rutkasti kevennetyn mallin EU-byrokratiasta. Samaan tavoitteeseen alkavat kypsyä myös monet jättikoneiston toimintaa läheltä seuraavat. Erään laskelman mukaan unioni voisi yhä toimia, vaikka sen hallinnosta leikattaisiin pois 150 miljardin euron kulut.