Valtionhallintoon on hiipinyt pelko ja kauhu. Iso mörkö on näkyvillä, ja sillä on nimikin: tuottavuusohjelma. Toistaiseksi se on saanut aikaan sen, että tuottavuus on oleellisesti lamaantumassa. Motivaatio ja organisaatioiden työn kehittäminen on vaihtunut silkkaan epävarmuuteen tulevasta.
Kaikki tämä on tapahtunut hämmästyttävän vähin äänin. Protesteja on kuulunut, mutta kun kukaan ei niihin oikein ole vastannut, keskustelu on hiipunut. Sen voi kuitenkin olettaa nousevan esiin viimeistään maaliskuussa, hallituksen kehysbudjettiriihessä, jossa ohjelmasta on määrä puhua.
Ministeriöt ovat tehneet työtä käskettyä eli laatineet omien hallinnonalojensa tuottavuusohjelmia, mutta ajatus toimintojen alasajosta ei liiemmin ilahduta ketään. Tavoitteiden siirtäminen paperilta todellisuuteen on saamassa aikaan odottamattomia seurauksia.
Sinänsä ministeriöt ovat sitoutuneet tähän jo viime maaliskuussa. Tuolloin kirjattiin, että hallitus asettaa tavoitteeksi valtion toiminnan tuottavuuden ja tehokkuuden lisäämisen siten, että seuraavan vaalikauden loppuun mennessä keskimäärin puolet poistuman johdosta vapautuvista työpaikoista täytetään. Henkilöstömäärä vähentyy runsaalla kahdella prosentilla vuosittain.
Numeroina se tarkoittaa vuoteen 2011 mennessä esimerkiksi noin 2 400 työpaikkaa pois sisäministeriöstä, saman verran puolustusministeriöstä, lähes 6 000 opetusministeriöstä ja noin 250 ulkoministeriöstä. Yhteensä valtionhallinnon työntekijämäärä vähenisi noin 17 500 hengellä.
Kyseessä eivät siis ole irtisanomiset, vaan se, että vain joka toinen avautuva paikka täytetään. Ohjeistus on peräisin valtiovarainministeriöstä, jossa puhutaan "hyvinvointivaltion eloonjääntistrategian" luomisesta ja toteuttamisesta. Väestö ikääntyy, kustannuspaineet kasvavat, jotain on tehtävä.
Mutta ongelma on siinä, että jokainen valtionhallinnon alainen organisaatio on rakennettu tekemään jotain tehtävää ja tekemään sen jo valmiiksi vähillä resursseilla. Kun ajat ovat olleet niukkoja jo pitkään, löysää ei tunnu löytyvän mistään.
Samalla valtio antaa alaisilleen täysin ristiriitaisia viestejä. Pitäisi tehdä enemmän ja paremmin, mutta sen tekemiseen ei voi käyttää työntekijöitä.
Näkyvin ärähtäjä on tähän mennessä ollut puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala. Puheessaan kuukausi sitten hän ilmoitti, että koko puolustusjärjestelmän rakenne on uhattuna. Henkilöstövähennykset kun ilmoitusasiana kaksinkertaistuvat siitä, mitä sovittiin puolustus- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa.
Yliopistorehtorit ovat laatineet julkilausumia. Yliopistojen nimittäin pitäisi samaan aikaan vahvistaa tuntuvasti tutkimusta ja kehitystoimintaa ja vähentää niihin tarvittavia henkilöstöresursseja.
Opetusministeriön vastaus tähän on yksinkertainen: "Yliopistojen tuottavuutta lisätään muuttamalla yliopistoverkkoa". Mutta kun alustavia suunnitelmia tästä yliopistojen yhdistämisineen levisi jokin aika sitten julkisuuteen, meteli oli iso ja opetusministeri Antti Kalliomäki - entinen valtiovarainministeri - otti äkkiä takapakkia.
Ulkoministeriössä säästökuurit ovat olleet päällä jo pitkään. Kun EU laajeni, ministeriö onnistui venyttämään itseään perustamalla edustustot kaikkiin uusiin jäsenmaihin, joissa ei ennestään vielä sellaista ollut.
Nyt kolminumeroinen luku virkamiesten vakansseja pitäisi saada jostain pois. Mistä, sitä ei kukaan tiedä. Ajetaanko kymmeniä edustustoja nyt alas, mistä toiminnoista luovutaan? Valtiovarainministeriö ei sitä kerro.
Juuri poliittisen keskustelun puute käytännön seurauksista on kaikkein hämmästyttävin asia. Esimerkkejä tuntuu löytyvän pilvin pimein.
Hallitus on pyhästi luvannut alueellistaa toimintojaan. Työpaikkoja pitäisi syntyä pääkaupungin ulkopuolille, maakuntiin. Ja kuinka käy?
"Kymmenet työpaikat uhattuina pohjoisen ympäristökeskuksissa", kertoi Kalevan otsikko viime viikolla. Syynä mikäs muu kuin tuottavuusohjelma, joka tarkoittaa asioiden keskittämistä. Mitä enemmän ne keskittyvät, sitä vähemmän löytyy valtion työpaikkoja eri puolilta maata.
"Epävarmuus tulevaisuudesta ei synnytä uusia ideoita eikä sitouta työhön", sanoi julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori viime viikolla. "Mistään ei löydy rohkeutta sanoa, mitä valtion töitä jätetään tekemättä, jos henkilöstö vähenee", kummasteli Pardian puheenjohtaja Antti Palola helmikuun alussa.
On ymmärrettävää, että työntekijöiden edustajat kysyvät. Vähemmän ymmärrettävää on, että poliittiset päättäjät eivät vastaa. Kyse on linjauksista, jotka kuuluvat etenkin valtiovarainministeri Eero Heinäluomalle ja pääministeri Matti Vanhaselle.
Ei heiltä paljon vaadita. Heidän pitäisi vain todistaa, että valtio hyötyy, kun sen työntekijöiden motivaatio katoaa ja stressi kasvaa.