Korruptiosta ja vallanpitäjistä kirjoittaminen palkitaan Venäjällä yhä kuolemalla. Journalismin professorin Oleg Panfilovin mukaan tappolistalla on tällä hetkellä 10-12 venäläisjournalistia, jotka ovat kirjoittaneet kriittisesti noista kielletyistä aiheista.
"Anna Politkovskaja oli tuolla listalla ensimmäinen", kertoo suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin asiantuntijavieras Suomenlinnan muureilla.
Panfilov kertoi mustasta listasta Australian televisiolle puolitoista kuukautta ennen Politkovskajan murhaa lokakuussa 2006. Muita nimiä Panfilov ei halua kertoa, sillä listalle nimetyt journalistit ovat yhä elossa.
Murhien ja mustan listan takana ovat Panfilovin mukaan vallanpitäjät, sillä surmia ei saada selvitettyä.
"14 vuodessa on surmattu työn vuoksi noin 40 toimittajaa, eikä yhtään murhaa ole selvitetty. Venäjä ei ole niin vapaa maa, että siellä voisi vuosittain tappaa 40 toimittajaa, koska ei ole niin paljon vapaita toimittajia", ironisoi Panfilov.
Eikä professori usko Politkovskajan surmankaan selviävän koskaan.
Pelko sensuroi
Moskovan kansainvälisessä yliopistossa journalismia opettava Panfilov johtaa Poikkeusoloissa tapahtuvan journalismin keskusta (CJES). Keskus perustettiin Tshetshenian sodasta kirjoittavia toimittajia varten.
"Mutta Putinin noustessa valtaan huomasimme, että poikkeusoloja löytyy eri puolilta Venäjää."
Keskus kerää ennen kaikkea tietoa toimittajien vainosta ja muista sananvapausrikoksista Venäjällä sekä muun muassa IVY-maissa ja Kuubassa.
Vaikka 70-80 toimittajaa pahoinpidellään Venäjällä vuodessa, yleisin sananvapausrikos on julkisen tiedon panttaaminen. Viranomaiset eivät anna julkista tietoa toimittajille, joiden jutut eivät miellytä.
Tappamista yleisemmin toimittajat pelkäävät työpaikkansa menettämistä, kuten päätoimittajatkin. Lehdet tarvitsevat mainostuloja, ja monikaan elinkeinoelämän edustaja ei halua lukea siitä, mitä kuuluu esimerkiksi vankilassa istuvalle Mihail Hodorkovskille.
"Itsesensuuri on sananvapauden pahin este. Siihen johtaa toimittajien jatkuva pelko. Aina pelkää ongelmia, kun julkaisee jotakin."
Vapaita pieniä lehtiä syntyy hiljaa
Vapaita lehtiä syntyy silti koko ajan. Samalla Panfilov uskoo, että sananvapauden airut Novaja Gazeta saa toimia jatkossakin Venäjällä. Vallanpitäjät tarvitsevat oppositiomediaa julkisivuksi ulkovalloille.
Venäjän mediakenttää hallitsee kuitenkin televisio, jonka kuutta valtakunnallista kanavaa paimentaa hallitus. Vain pienet lehdet ja pienet radiokanavat voivat toimia vapaasti, mutta niitä seuraa vain viitisen prosenttia venäläisistä.
"Vallanpitäjät sallivat tuon osan olla vapaita. Jos lehden suosio ja levikki kasvaisivat kovasti, tulisi vaikeuksia, sillä tällöin vapaa lehdistö voisi vaikuttaa vaaleihin", analysoi Panfilov.
Panfilov uskoo, että uuden sukupolven lehtiä syntyy, mutta vallanpitäjät valvovat, ettei niistä tule laajalevikkisiä.
"Vallanpitäjät eivät salli julkaista suurta, koko maata koskevaa riippumatonta lehteä."
Sananvapaustilanteen muutos vaatisi poliittisia uudistuksia, joita uusikaan presidentti ei ole luvannut. Toisaalta Panfilov sysää vastuuta myös toimittajille.
"Vapautta ei voi lahjoittaa, se täytyy ottaa", linjaa Oleg Panfilov.
Professori Oleg Panfilov valaisi Venäjän sananvapaustilannetta suomalais-venäläisessä kansalaisfoorumissa.