Loppuviikkoa kohti näytti siltä, että tsunamin aiheuttama Japanin ydinkatastrofi alkoi talttua.
Se on pitkästä aikaa hyvä uutinen järkyttävässä tapahtumasarjassa, joka vei tuhansien hengen.
Reaktorien ongelmat ovat kauhea asia, eikä niitä pidä vähätellä, vaikka kuinka kovasti kannattaa ydinvoimaa. Eikä sitä mielestäni ole vähäteltykään. Sitä vastoin ei voinut välttyä vaikutelmalta, että osalle ydinvoiman vastustajista katastrofi tuli kuin tilattuna.
Näin kukaan ei ole sanonut eikä tunnustanut, tietenkään. Kun Greenpeacen energiavastaava televisiohaastattelussa pesi kätensä asiasta, sanat kertoivat muuta kuin kasvot. Korvien lepatusta oli havaittavissa.
Monet ydinvoiman vastustajat eduskuntapuolueista lähtien käyttivät Japanin onnettomuutta keppihevosinaan, jotkut suorastaan röyhkeästi. Sitä sanottiin hautojen päällä hyppimiseksi, ja asiasta tuli vaaliase sopivasti kuukautta ennen h-hetkeä.
Jos onnettomuudesta hakee jotakin positiivista, ydinturvallisuutta tullaan kehittämään entistä enemmän. Siihen tähtää Euroopan unioni, ja myös Suomi omalta osaltaan aikoo tiukentaa paljon turvatoimia.
Jos monet maat nyt päättäisivät luopua ydinvoimasta ja sen lisärakentamisesta, tilanne ei paranisi. Niin kauan kuin tarjolla ei ole yhtä suuria määriä sitä korvaavaa päästötöntä energiaa, ilmastonmuutos etenee entistä tehokkaammin. Vielä ei ole.
Loistava tieteiskirjailija Risto Isomäki osasi ennustaa kuuden vuoden takaisessa Sarasvatin hiekkaa -romaanissaan Japanin kaltaisen tapahtuman. Kirjassa ydinvoimalat joutuvat tsunamin alle. Katastrofin aiheuttaja ei ole maanjäristys, vaan ilmastonmuutoksen aiheuttama napajäätiköiden sulaminen.
Tässäpä onkin ongelman ydin: ilman ydinvoimaa jäätikkö sulaa entistä nopeammin ja vauhdittaa ympäristömme elinkelvottomaksi muuttumista sekä ilmastonmuutosta.
On tietysti ymmärrettävää, että Japanin tilanne sai monet ydinvoimaa kannattaneet kääntymään sitä vastaan. Ydinenergian ympärillä velloo mystisyyden kehä, joka lisää pelkoja.
Jos jossakin räjähtää vesivoimalan pato surmaten satoja tai kenties peräti tuhansia ihmisiä, se tuskin saa samanlaista huomiota kuin Japanin Fukushiman tapahtumat, joissa ei ole suoranaisesti kuollut ketään.
Suomalaiset ovat ylihysteeristä kansaa. Ainakin tietty, turhan suuri osa kansalaisista reagoi asioihin niin. Ei ole väliä, onko kyse vakavasta onnettomuudesta vai kevyemmästä asiasta.
Hysteerikot nousivat jaloilleen Japanin-turman aikana ja tyhjensivät kaupat joditableteista. Ei auttanut, vaikka tiedotusvälineissä toistettiin päivittäin, että jodia ei tarvitse ottaa Suomessa, vaikka kaikki reaktorit räjähtäisivät siellä kokonaan.
On toisaalta hyvä asia, että nyt ihmisillä on jodia kaapeissaan, kunhan eivät mene sitä turhan päiten ottamaan. Meikäläinen oppi vasta tässä koko kaplakassa sen lapsillekin koulussa toistetun asian, että jodia pitäisi kaiken varalta olla olemassa. Nyt sitä ei vain saa apteekeista.
Kummallinen hevosmiesten tietotoimiston levittämä hysteria on uuden E10-bensiinin boikotointi. Sen menekki on vähäistä, koska suuri osa autoilijoista ei uskalla sitä ostaa. He turvautuvat vähemmän bioetanolia sisältävään 98 E5:een.
Monet uskovat vääriä tietoja ja huhupuheita E10:n toimimattomuudesta, liiasta bensiinin kulutuksesta ja moottorin mahdollisesta rikkoutumisesta. Miksi muualla Euroopassa uuden bensiinilaadun käyttöönotto on sujunut ongelmitta? Miksi Ruotsissa on osattu pitkään käyttää peräti 85 prosenttia bioetanolia sisältävää polttoainetta?
Voin kertoa, että omassa bensiiniautossani ei ole ollut mitään ongelmaa E10:n käytössä. Polttoaineen kulutuskin on täsmälleen sama kuin vanhalla bensalla viime vuonna. Siitä huolimatta, että se on Sitikka.