Hallitus pääsi perjantaina sopuun yliopistojen ulkopuolisen rahoituksen periaatteista. Ratkaisun pitäisi turvata toimintaedellytykset niillekin yliopistoille ja tieteenaloille, joita kohtaan yksityiset rahoittajat eivät tunne vetoa.
Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta pääsi vihdoin perjantaina tekemään kiihkeästi odotetun päätöksen yliopistojen tulevasta rahoitusmallista. Hallitus nojaa viime kuussa budjettikehysriihessä tekemäänsä yllätyslinjaukseen, jonka mukaan säätiömalli olisi mahdollinen muillekin korkeakouluille kuin suurella tohinalla perustetulle innovaatioyliopistolle. Valtio lupaa lisäksi antaa yliopistoille 2,5-kertaisen rahasumman verrattuna siihen pääomaan, jonka yliopistot keräävät yksityisiltä markkinoilta vuoteen 2010 mennessä. Panostus on yhtä suuri kuin innovaatioyliostossa.
Lupaus oli antelias, mutta säätiömalli ei silti ole herättänyt maan yliopistoissa varauksetonta innostusta. Esimerkiksi Oulun yliopisto pysyisi mieluummin julkisoikeudellisena yhteisönä. Ministerivaliokunta linjasi perjantaina, että säätiöyliopiston pitää pääsääntöisesti olla vähintään 3 000 kokopäiväopiskelijan yhteisö. Säätiömallille ei siten ole ainakaan kokoon liittyviä esteitä kummankaan pohjoisen yliopiston kohdalla, sillä Lapin yliopiston opiskelijamääräkin on viidentuhannen tuntumassa. Nyt yliopistojen pitää miettiä, mikä rahoitusmuoto ja hallintomalli on niille tarkoituksenmukaisin.
Hallituksenkaavailut ehtivät herättää monissa yliopistoissa ja monilla tieteenaloilla huolta myös siitä syystä, että tutkimusalat houkuttelevat kovin eri tavoin yksityistä rahaa. Jos tekniikka ja lääketiede kiinnostavat ulkopuolisia rahoittajia, on esimerkiksi humanistien vaikeampi odottaa hattujensa täyttyvän seteleillä, vaikka niitä kuinka ojenneltaisiin elinkeinoelämän suuntaan.
Perjantain tärkeä linjaus oli, että valtio voi tehdä finanssisijoituksiaan myös julkisoikeudellisina yhteisöinä toimiviin yliopistoihin ja että ulkopuolisen rahoituksen hankinta ei ole valtion panostuksen välttämätön ehto. Siten näidenkin yliopistojen toimintaedellytyksiä voidaan parantaa hallituksen itselleen asettaman kehyksen estämättä. Tehdäänkö niin ja millaisiksi nuo panokset muodostuvat, selviää vasta tulevaisuudessa. Euroista ei ole päätöksiä. Opetusministeri Sari Sarkomaan mukaan rahaa voisi saada muun muassa valtion omaisuuden myyntituloista.
Yksityiskohtaisempia linjauksia ministerivaliokunta tekee kesäkuussa. Pahin huoli lienee nyt kuitenkin hälvennetty niistäkin yliopistoista, joiden tutkimus ei ole ulkopuolisten rahoittajien silmissä riittävän vetävää.
Suomalaisissa yliopistoissa yksityinen rahoitus on pitkään ollut vähäistä ainakin kernaasti mallina pidettäviin Yhdysvaltain yliopistoihin verrattuna. Valtio haluaa nyt luoda kannusteen tuon rahoituksen hankintaan.
Suomessa kysymys on sekä yliopistojen että mahdollisten ulkopuolisten rahoittajien kohdalla ollut myös perinteestä - tai sen puutteesta. Yksityisen pääoman saatavuudesta ei pidä vastedeskään elätellä ruusuisia kuvitelmia. Sitä tuskin kannetaan yliopistoon hopeatarjottimilla vaan sitä pitää tosissaan etsiä ja kaivaa.
Yksi todennäköinen seuraus on, että monella tutkijalla yhä suurempi osa työajasta kuluu rahoitusanomusten rustaamiseen. Se aika on pois tieteeltä. Jos hallituksen uusien linjausten ansiosta tieteen rahoitus kuitenkin kääntyy selvään kasvuun, lopputulos on yliopistojen ja koko maan kannalta myönteinen.