Olin tahallani omituinen. Luin kaikki postin kantamat vaalimainokset koko viikolta.
Nyt ihmettelen, että olen enää hengissä. Pahempaa siirappia en ole eläissäni lukenut. Sitä en sen sijaan enää ihmettele, miksi varsinkaan nuoret eivät vaivaudu äänestämään.
Nuoret ovat kyllä tottuneet kuulemaan hunajaa tihkuvia radiohittejä satumaisilta, siloposkisilta amerikantähdiltä. Niissä ylistetään rakastettua naista tai miestä.
Vaalien alla ehdokkaat kirjoittavat rakkausrunoja itsestään ja jakavat niitä postilaatikkoihin.
Herätys, ehdokkaat!
Kuka ajatteleva ihminen voi niellä mitään niin paksua kuin ehdokkaiden syötit? Viikon pohjanoteerauksen tekivät ehdokkaat, jotka olivat painaneet itsensä kehumiseksi kokonaisia lehtiä. Esimerkiksi lumijokinen keskustan edustaja tarvitsi tähän 16 sivua.
Ääneni menee jollekin realistille, jos sellainen vielä löytyy. En usko yli-ihmisiin, joiden perhe-elämä on paratiisia, poliittiset uroteot kuin ritaritarinoista ja joita puoluetoverit kehuvat maasta taivaisiin.
On vaaleissa hyvääkin. Suomen tulevaisuus näyttää vielä kaksi viikkoa ruusuiselta. Sen jälkeen ajatukset kaartuvat taas pieneksi kehäksi etelärannikolle.
Vielä koko Suomi, syrjäiset alueetkin, on taas olemassa. Demareiden mukaan muuttoliike on hetkeksi pysähtynyt. Pian koko työttömyys kuulemma lakkautetaan. Idea ei ole uusi. Sehän esitettiin muinoin jo Utopia-teoksessa.
Vaali vaalilta värit haalistuvat. Oulun vaalipiirissäkin ehdokkaat tavoittelevat samaa kuuta taivaalta. On säälittävää nähdä, että kristilliset eivät puhu enää kristillisistä arvoista, harva vihreä mainitsee ympäristötavoitteet ja ainoa kielipuoluekin kertaa samoja fraaseja.
Vain tarkkasilmäinen erottaa pienen vivahde-eron vasemmiston ja oikeiston välillä. Ero on, että toisaalla puhutaan vähemmän yrittämisestä kuin toisaalla. Niin, ja joku antaisi enemmän veroalea kuin toinen. Euron tai kaksi. Siinäpä meillä vaihtoehdot.
Äänestäjä on ihmeissään, kun kaikki ovat samaa mieltä ja silti sättivät toisiaan. Kärkikamppailua käyvistä puolueista SDP on varma ja keskusta valoisampi vaihtoehto. Jälkimmäinen on komparatiivissa eli onko vastaehdokkaita vain yksi?
Kun samaa hallitus vastaan oppositio -sanahelinää on kuunneltu kahdeksan vuotta, ei siinä ole yhtään pontta. Keskustalaislehti muisti keskiviikkona kertoa, että ne puolueet, joilla on ollut mahdollisuus kääntää kehitys, eivät ole sitä tehneet.
Keskusta on siis ihan avuton oppositiossa? SDP ja kokoomus taas latelevat täydeltä laidalta omia laskelmiaan, joiden mukaan kehitys olisikin kääntynyt.
Pääministeri käänsi jopa taantuman ansiokseen. Hän iloitsi, kun talouskasvun hidastuessa ihmiset eivät rynni maalta kaupunkeihin. Siispä aluepolitiikka on sillä hoidettu.
Hän lupasi myös "jatkaa" hajasijoitusta. Valtion keskushallinto kuulemma kevenee, kun virkamiehet pääsevät eläkkeelle. Heidän töitään siirretään sitten maakuntiin. On niin ihanaa kuultavaa, että oi jospa vaalinalusaika ois' ainainen.
Torstaina poliitikot olivat poistamassa vaali-intoa jo tuleviltakin polvilta. Oulun kansainvälisen koulun oppilaat ihmettelivät tentin jälkeen, miksi poliitikot eivät osanneet vastata kysymyksiin suoraan vaan puhuivat omiaan.
Ekaluokkalaisetkin osaisivat.