Pelkkä katse voi pe­las­taa hengen

Ranska siirtyi vuonna 1996 asteittain palkka-armeijaan rajun polemiikin saattelemana. Nyt on kulunut kymmenen vuotta siitä, kun viimeiset varusmiehet laskivat aamujaan.

Catherine Benet kertoo, että kun hän astui armeijan palvelukseen 26 vuotta sitten, naisten oli taisteltava reviiristä. Nykyisin miehet eivät enää kukkoile.
Catherine Benet kertoo, että kun hän astui armeijan palvelukseen 26 vuotta sitten, naisten oli taisteltava reviiristä. Nykyisin miehet eivät enää kukkoile.

Ranska siirtyi vuonna 1996 asteittain palkka-armeijaan rajun polemiikin saattelemana. Nyt on kulunut kymmenen vuotta siitä, kun viimeiset varusmiehet laskivat aamujaan.

Uuden mallin kannattajat puhuivat säästöistä ja sotilaallisesta tehokkuudesta.

Vastustajat katsoivat, että perinteinen varusmiespalvelu oli yksi isänmaallisuuden peruspilareista. Heidän mielestään armeijan harmaissa vietettyjen kymmenen kuukauden aikana eri sosiaaliryhmät tutustuivat toisiinsa.

Puolustusvoimien henkilökunta ei voinut ottaa asiaan kantaa julkisesti. Sotilailla on vaitiolovelvollisuus ja ranskalaiset kutsuvatkin asevoimia termillä "la grande muette", suuri mykkä.

Virallisissa lausunnoissaan sotilaat näkevät palkka-armeijan pelkästään positiivisena. Yksityisissä jutusteluissa saattaa lipsahtaa ilmaisu "silloin vanhaan hyvään aikaan".

"Palkka-armeijan myötä puolustusvoimat on entistä tehokkaampi", sanoo ensimmäisen logistiikkaprikaatin esikuntapäällikkö, eversti Joseph-Marie Massoni.

Lue lisää perjantain Kalevasta!

Ilmoita asiavirheestä