Ongelmanuorten hoitopaikkojen puute ja kirjava sijoituskäytäntö näkyvät traagisella tavalla Pulkkilan murhenäytelmässä. Herää kysymys, pitäisikö kyetä paremmin arvioimaan, ketä missäkin hoidetaan.
Kuntien asiantuntemus ei voi riittää sijoituspäätösten tekemisiin. Sijoittamisen olisi oltava valtio- ja asiantuntijajohtoista. Asiakasvalintojen valvojan pitäisi olla nuoruusikään perehtynyt psykiatrian erikoislääkäri tai psykoterapeutti.
Perhekodeissa asuvat nuoret ovat jo menettäneet omat vanhempansa ja usein myös luottamuksen aikuisiin. He jos ketkään tarvitsevat täyspäisiä aikuisia arvioimaan, mikä on heille parasta. Kunnat ovat säästäneet rahaa sijoittamalla nuoria yksityisiin päiväkoteihin. Sijoituksen jälkeen hoidon valvonta ja työnohjaus on pahasti laiminlyöty.
Pulkkilassa "mopo karkasi käsistä" niin kuin poliisi tilannetta kuvaili. Toinen kysymys on, keneltä mopo karkasi ensin. Emme tunne kyseisiä nuoria, emmekä heidän taustojaan. Äkistikin syntyneet väkivaltatilanteet ovat usein monen kauppaa.
Nykyisin hyvin eri tavoin ongelmallisia nuoria sijoitetaan samoihin perhekoteihin. Oulun lääninhallituksen sosiaalitarkastaja Marja Pelkonen on todennut, että perhekoti on moniongelmaisen nuoren sijoituspaikaksi liian herkkä yksikkö. Rikos- ja huumetaustaiset nuoret tarvitsevat avukseen perhekotia järeämmän yksikön. Iso koulukoti takaa työntekijöille voimakkaat turvarakenteet. Siellä on useampia työntekijöitä ja monipuolista apua purkamassa kriisitilanteita.
Pelkät säännöt eivät yksin riitä. Nuoret tarvitsevat turvallisuutta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jos on polttanut tupakkaa, saa kaksi viikkoa putkaa. Turvallisuus merkitsee koulutettua henkilökuntaa, joka ymmärtää ja osaa auttaa nuoria.
Perhekotien henkilökuntamäärissä ja koulutuksen tasossa on puutteita. On käsittämätöntä, ettei perhekotien kasvattajilta vaadita sosiaali- tai terveysalan koulutusta.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho on kehottanut kuntia tarkistamaan paremmin omaa osaamistaan sosiaalipalvelujen ostamisessa. Liian tiukka kilpailuttaminen on johtanut siihen, että yksityiset hoitopaikat pakotetaan ottamaan vastaan potilaita, joiden hoitoon niillä ei ole resursseja eikä osaamista.
Yksityisten sijaishoitopaikkojen ylitarjonta on lisännyt kiusausta hoitaa hyvin vaikeita lapsia halvalla ja liian vähällä henkilökunnalla. Joillakin hoitokodeilla on enemmän hyvää tahtoa kuin ammatillista osaamista. Useissa hoitokodeissa myös yliarvioidaan omaa osaamista.
Nuorten sijoittamisesta ja seurannasta vastaava kuntien sosiaalitoimi tekee aivan liian vähän yhteistyötä lasten ammattiauttajien kanssa. Kouluttamatonta henkilökuntaa pullollaan olevat perhekodit ovat voineet toimia täysin villisti, ilman sen kummempaa yhteistyötä ammattilaisten kanssa. Pelkkä leipurin tai auton korjaajan ammattitaito ei riitä silloin kun on kyse moniongelmaisten nuorten hoitamisesta. Tarvitaan rautaista ammattitaitoa nuorten ymmärtämiseksi eikä siinä auta vaikka olisi mikä tohtori, ellei ole osaamista nuorista.
Entisen peruspalveluministeri Osmo Soininvaaran asettama työryhmä miettii parhaillaan tiukennuksia lasten suojelulakiin. Ammatillisten perhekotien lupakriteerit halutaan yhtenäistää. Samalla luvan edellytykset tiukkenevat. Ehdotuksen mukaan vähintään puolella henkilökunnasta tulisi olla sosiaalialalta opistoasteen tutkinto.
Pulkkilan perhekodin työntekijän raaka surma on isompien yhteiskunnallisten ongelmien summa. Huostaan otetut lapset tulevat yhä vaikeammista oloista. Säästöt lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa näkyvät siinä, että ongelmat kasaantuvat ja niihin päästään puuttumaan aivan liian myöhään.