Toinen kotimainen kieli herättää toisinaan suuria tunteita. Ollaan enemmän kiinnostuneita vastustamaan ruotsin kielen asemaa maamme toisena kansalliskielenä kuin vahvistamaan ja tukemaan suomen kieltä ja suomalaista kulttuuria.
Valitettavasti keskustelussa usein unohtuu tapa, jolla suomen kieli on yliopisto- ja korkeakoulumaailmassa menettänyt asemiaan tieteen ja tutkimuksen kielenä.
Pystyvätkö maamme ylempää opetusta antavat opinahjot antamaan täysimittaisen panostuksen suomalaisen talouselämän ja yhteiskunnan hyväksi, jos suuri osa diplomitöistä, pro gradu -tutkielmista, väitöskirjoista ja tieteellisistä raporteista pelkästään kirjoitetaan englanniksi?
Kansankiihottajien ehdotukset eivät korjaa yksipuoliseksi vinoutunutta kieltenopiskelua maamme kouluissa eivätkä siten monipuolista maamme kielitaitoa.
Ongelma ei niinkään ole ruotsin asema vaan se, että monet oppilaat eivät yksinkertaisesti viitsi tai jaksa opiskella englannin lisäksi mitään muuta vierasta kieltä.
Paras tapa monipuolistaa kielten opiskelua olisi määrätä sekä lukioon että ylioppilastutkintoon pakollinen naapurimaan kieli.
Lisäksi on muutettava kunnallisten ja valtiollisten virkojen kelpoisuusvaatimuksia siten, että vaatimuksena on yhden naapurimaan kielen osaaminen.
Naapurimaan kieleksi rinnastaisin myös saksan ja ranskan, jotka molemmat ovat Euroopan unionin valtakieliä.
Näin valittavina naapurimaan kielinä Suomen kouluissa olisivat ruotsi/norja, venäjä, viro, saksa ja ranska. Ehdotukseni merkitsee valinnaista pakollisuutta eli pakkoruotsin tilalle tulisi valita yksi seuraavista: pakkovenäjä, pakkosaksa, pakkoranska, pakkoruotsi tai pakkoviro.
Oleellista on ymmärtää, että pelkkä englannin kieli ei riitä. Esimerkiksi Ruotsin ja Norjan pitäisi olla osa suomalaisten yritysten kotimarkkinoita, jolloin on osattava luoda läheinen ja tiivis yhteys asiakkaaseen.
Tärkeää siis on sellainen kielitaito, jolla saadaan tilauksia ja jolla turvataan suomalaisia työpaikkoja.
Skandinavian lisäksi tarvitsemme myös kaksi ikkunaa Keski-Eurooppaan, sekä saksalaiseen kulttuuriin että ranskankieliseen maailmaan.
Unohtaa ei sovi myöskään Venäjää, jonne myös kauppaa ja turvallisuuspolitiikkaa varten tarvitaan väylä ja pieni akkuna Viroon tuottaa varmuudella sekä iloa että mielihyvää.
Emme tällä hetkellä tiedä kuinka helppoa tai vaikeaa on suomalaisille nuorille pääseminen brexitin jälkeiseen Britanniaan opiskelemaan tai työskentelemään. Juuri siksi tarvitaan englannin kielen lisäksi myös ikkunoita muihin kieliin ja kulttuureihin, ja olkoon koulu paikka, jossa nämä ikkunat avataan.
Johan Holmberg
Espoo
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.