Huoltaja on tärkeä osa jääkiekkojoukkuetta. Jos erotuomarin sanotaan olevan hyvä silloin, kun häntä ei kentällä huomaakaan, niin sama sanonta pätee pitkälle myös huoltajaan.
- Kun jokainen hoitaa oman ruutunsa, niin silloin on kaikilla hyvä olla. Minä yritän tehdä pukukopin puolella kaiken valmiiksi jo ennen kuin pelaajat pamahtavat paikalle, sanoo Suomen A-maajoukkueen huoltajana keväästä 2001 lähtien työskennellyt Kari Virpiö.
Alkavat MM-kisat ovat Virpiölle kolmannet, olympiareissujakin on takana kaksi.
Jääkiekon tasosta ja ammattimaisuudesta Suomessa kertoo paljon se, että Virpiö on täyspäiväinen huoltaja, ammattilainen. Jyväskyläläisen varsinainen työnantaja ja kuukausipalkan maksaja on liigajoukkue JYP. Maajoukkueessa miehen nykyinen sopimus on katkolla tänä keväänä.
- Erkka (päävalmentaja Westerlund) teki vuoden jatkosopimuksen, niin jospa hän pyytäisi minuakin jatkamaan, ennakoi Virpiö jatkoaan maajoukkueessa.
Kari Virpiön työparina leijonajoukkueen huoltotehtäviä hoitaa
HPK:n huoltaja Kari Brusin. Kaksikon työnjako toimii siten, että Virpiö häärii etupäässä lämpimällä puolella eli pukukopissa ja vastaa varusteista. Brusin vastaa puolestaan ensisijaisesti luistinhuollosta.
- Pelin aikana meillä ei hirveästi hommia ole, ellei mitään ihmeellisempää tapahdu. Lähinnä ojennellaan mailoja, pyyhkeitä ja juomapulloja. Moni varmasti katsookin, että kyllä huoltajan homma on helppoa. Siellä ne vain seisoo pyyhe hartioilla eivätkä tee mitään, Virpiö naurahtaa.
Totuus on kuitenkin toisenlainen, koska valtaosa huoltajan työstä tehdään kulisseissa, yleisön katseiden ulottumattomissa. Maajoukkueen huoltajien vastuulla on pakettiautollinen tavaraa kahvinkeittimistä varusteisiin. Virpiön mukaan työ on välillä kovaa, välillä helpompaa.
- Olympiafinaalin jälkeen joukkue lensi heti yöllä Helsinkiin. Me lähdimme pakettiautolla kotimatkalle maanantaiaamuna ja perillä Helsingissä olimme perjantaina. Matka kesti viisi päivää.
Huoltajan työ ei ole Kari Virpiön kokemuksen mukaan vuosien saatossa juurikaan muuttunut. Suurimman muutoksen hän toteaa tapahtuneen hygieniapuolella. Tänä päivänä pelaajien käyttämät alusasut ja pyyhkeet pestään jokaisen käytön jälkeen. Vielä 1980-luvulla tilanne oli toinen.
Huoltajien työtä helpottaa nykyään myös joukko erilaisia apuvälineitä. Muun muassa hanskakuivaajat kuuluvat jo jokaisen joukkueen varustukseen.
- Ennen kun pelattiin puumailoilla, turnaukseen kuljetettiin mukana 500 - 600 mailaa. Nyt komposiittimailojen myötä joukkueen mailamäärä on pudonnut noin 200 mailaan, kertoo Virpiö.
Kari Virpiön ura kiekkojoukkueen huoltajana alkoi 26-vuotiaana. Nyt vuosia on mittarissa 50, mutta edelleenkään hän ei vaihtaisi päivääkään pois, saati palaisi rakennuspeltisepän hommiin. Elämä joukkueen mukana on antanut runsaasti elämyksiä, surullisia ja iloisia hetkiä.
- Tässä työssä näkee erilaisia persoonia, erilaisia jäähalleja ja pukuhuoneita. Työ on vapaata, eli hommat voi suunnitella ja tehdä oman aikataulun mukaan. Ja matkustelemaankin pääsee, joskin maisemia ehtii näkemään vain lentokoneen ja bussin ikkunoista.
Riian MM-kisoista Virpiö odottaa Suomen ottavan mitalin. Hän on vakuuttunut, että Suomi saa jalkeille hyvän joukkueen jo pelkästään Euroopassa kiekkoilevista pelaajista.
- Mitali pitäisi olla tuomisena. Meidän valmentajat ovat kyllä aika fakiireja ja saavat ihmeitä aikaan.