Yksi viime viikon rouheimmista uutisista oli suomalaisen peliyhtiön Supercellin myynti 1,1 miljardilla eurolla japanilaiselle teleoperaattorille ja peliyhtiölle.
Uutisen kiinnostavin pointti ei tosin ollut itse yritysmyynti, vaan yhtiön perustajien raikas asenne verotukseen ja tapaan kohdella firman työntekijöitä.
Yrityksen perustajat Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja kertoivat, että he haluavat pitää pääkonttorinsa Suomessa, mutta samalla he sanoivat jotain, mitä harvoin Suomessa kuullaan. He kertoivat halustaan maksaa veronsa Suomen yhteiseen verokassaan.
Eri haastatteluissa toistunut sitaatti meni jokseenkin näin:
”Me ollaan kasvettu täällä, ja iso osa meidän ystävistä on täällä. Me vaan ollaan saatu tältä maalta paljon, ja totta kai oltu hirveän onnekkaita. Tuntuu hyvältä antaa jotain sille ympäristölle ja yhteisölle, josta on itse ponnistanut. Niin yksinkertaista se on.”
Kun tämän kuuli, piti hieraista korviaan pari kertaa. Kuulinko oikein? Että joku kokee olevansa jotain velkaa yhteiskunnalle ja haluavansa maksaa siitä osansa veroina. Veroparatiisipuheiden rinnalla kahden uuden miljonäärin puheet kuulostivat lähes vallankumouksellisilta!
Kiitollisuus siitä, mitä yhteiskunnalta on saanut, ei ole muodissa. Tavallisempaa on kuulla valitusta siitä, mihin kaikkeen ”turhaan” verovaroja käytetään ja keitä kaikkia vapaamatkustajia ”minunkin verorahoillani elätetään”.
Yllättäen nämä elätettävät nähdään usein toimeentulotuen varassa elävinä työttöminä, kotiäiteinä tai vain niinä, joita työnteko ei satu kiinnostamaan. Siltikin samassa yhteiskunnassa elää liuta ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa verojen kiertämiseksi. Mutta niin, heillähän on siihen varaa.
Ei ihme, että verovarat ovat lopussa. Jo nyt pidetään tiukkaa talouskuria, jotta vähenevät eurot riittäisivät. On säästettävä kouluista, päiväkodeista, terveyspalveluista ja lastensairaalan rakentamisesta.
Hullunkurista on se, että samassa tilanteessa suuryritykset pelottelevat siirtävänä pääkonttorinsa Suomesta muualle, mikäli he eivät saa veronkevennyksiä.
Suomen Attac on laskenut, että yksistään Suomessa veronkierto aiheuttaa noin 4-5 miljardin euron veromenetykset.
Kansainvälisten konsernien tekemien sinällään laillisten, mutta kyseenalaisten kikkailujen vuoksi Suomelta jää saamatta veroja noin 320 miljoonaa euroa.
Euroopan tasolla veroja kierretään tuhansien miljardien eurojen summasta. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä ymmärtääkseen mitä siitä seuraa.
Veronkierto ei vain rapauta yhteiskunnallisia palveluita, vaan se lisää kansalaisen verotaakkaa entisestään. Jo nyt ansiotulojen verotus on Suomessa korkea, puhumattakaan arvonlisäverosta, joka kolahtaa samalla tavalla niin pienituloisen kuin suurituloisen lompakkoon. Erona vain se, että toisella on varaa, toisella ei.
Ei ihme, että veronmaksajaa ottaa päähän.
Mitä pitäisi tehdä?
Jos siihen olisi patenttiratkaisu, monta porsaanreikää olisi tukittu. Toisaalta ratkaisun takana on kyse myös poliittisesta tahdosta eli siitä riittääkö halua ja rohkeutta puuttua ongelmaan. Kyse on myös moraalista ja halusta osallistua yhteiskunnallisiin verotalkoisiin.
Mikseipä yrityksen veropolitiikka voisi olla kilpailuvaltti siinä missä ekologisuus tai paikallisuus? Onko kunnan aivan pakko ostaa palveluita yhtiöltä, joka kikkailee verovarat veroparatiisin suojiin?
Toivoa voi sitäkin, että Supercell edustaa modernia ajattelutapaa, jonka mukaan yritys kantaa vastuutaan paitsi omasta liiketoiminnastaan, myös ympärillä olevasta yhteiskunnasta.