Kuningas jalkapallo pyörittää maailmaa aina vain vinhemmin. Se on nähty neljän
MM-viikon aikana. Jalkapallo pelinä ei kuitenkaan kehity niin kuin spektaakkelimaisuus lajin ympärillä.
Jalkapallon MM-kisat Saksassa päättyvät tänään pelattavaan loppuotteluun Ranskan ja Italian välillä. Jo ennen finaalia on nähty, että maailman suurin urheilutapahtuma paisuu kisat kisoilta kuin pullataikina, mutta ei niinkään urheilullisesti kuin oheistoimintojen ja kohkauksen osalta.
Ranskalaislehti Le Monde on todistellut uskottavan tuntuisesti, että MM-kisat heiluttelevat jopa pörssikursseja ja kiihdyttävät talouskasvua. Se ei ole mikään ihme. Kisoja seuraa nimittäin lähes koko se maailma, joka pystyy katsomaan televisiota.
Jalkapallo rakentaa myös yhteisöllisyyttä. Miljoonat ihmiset pitävät parempana lähteä kaduille katsomaan otteluja suurilta screeneiltä kuin jäädä seuramaan niitä oman kodin rauhaan. Pelin tuottamat ilot tuntuvat paremmilta, kun ne voi jakaa tuhansien tai miljoonien muiden kanssa. Myös tappion karvasta kalkkia on helpompi niellä yhdessä.
Kiinnostus jalkapalloon yhdistää ihmisiä eri puolilla maailmaa ikään, vaurauteen, yhteiskunnalliseen asemaan ja kastiin katsomatta. Pelin kieli on myös yhteinen: jalkapalloa ymmärretään yhtä lailla Rio de Janeiron faveloissa kuin Lontoon parlamentin ylähuoneessa - tai Perä-Posiolla ja Lumijoella.
Neljän vuoden välein pelattava MM-turnaus on muuttunut jalkapalloon liittyvien valtavien kaupallisten arvojen ja näkyvyyden takia universaaliksi viihdespektaakkeliksi, jossa draama ja draaman odotus sekä jälkipelit valtavien tunnelatausten purkautumiskanavana näyttelevät vähintään yhtä suurta osaa ellei suurempaa kuin itse peli.
Ottelu kestää ilman jatkoaikaa 90 minuuttia. Kaikki se huomio, mikä yhteen peliin kohdistetaan ennen sitä ja sen jälkeen eri puolilla maailmaa, saattaa kestää päiväkausia. Tätä tyhjän jauhamisen piirrettä korostaa vielä aivan erityisesti MM-kisojen vähämaalisuus.
Saksan kisoissa oli tehty ennen mitalipelejä keskimäärin 2,27 maalia ottelua kohti. Se oli tähänastisten MM-kisojen vähyysennätys. Jos luku puretaan maajoukkuekohtaiseksi saldoksi, kukin joukkue oli tehnyt Saksassa keskimäärin vain yhden maalin ottelua kohti.
Se on surkean pieni luku ja kertoo pelin nykyisestä luonteesta ja taktiikasta olennaisen. Koska vain voitto merkitsee jotain ja siihen riittää yksi maali enemmän kuin mitä vastustaja tekee, joukkueet pelaavat varman päälle. Suuri osa maaleista syntyi jatkoajalla ja rankkarikilpailussa, joten MM-areenalla ahertavat miljonäärit ovat osoittaneet sitä huonompia tehoja mitä enemmän heille on maksettu pelaamisesta.
Heitä ei kiinnosta katsojien viihtyvyys. Sen takia esimerkiksi Suomessa, jossa ei ole voitu jännittää oman joukkueen puolesta, pelien seuraaminen on ollut välillä puuduttavaa puuhaa. Monen huippuottelun tulos on ollut 90 minuutin äheltämisen ja puolen tunnin jatkoajan jälkeen 0-0.
Katsojat ja pelien analysoijat ovat joutuneet keksimään korvikkeita perustellakseen sitä, miksi he tuijottavat tuntikausia maalittomia otteluja. Niiksi kelpaavat joidenkin yksilösuoritusten ja pelikuvioiden ihastelu, vaikka niidenkin tarkoitus on johtaa maaleihin. Ellei pelien viihdyttävyydelle tehdä jotain, MM-kisat tukehtuvat ennen pitkää omaan mahtipontisuuteensa. Maalien suurentaminen olisi yksi nopea keino lopettaa 0-0-pelit.