riitta.korkeakivi@kaleva.fi
Kohusta toiseen ratsastanut viestintäministeri Suvi Lindén on tällä kertaa joutunut poikkeuksellisen rajuun riepotteluun. Tuttua julkisuutta rasittavat nyt uudet ja oudommat aiheet. Vasta reilu viikko sitten syliin painautunut pikku Leonoora ja tuore äitiys ovat asioita, joihin kovassakaan politiikassa uitettu ministeri ei ole kaikilta osin pystynyt valmistautumaan.
Toistaiseksi viestintäministeri on ilmoittanut hoitavansa postiaan etätyönä kotoaan Oulusta käsin ja palaavansa ministeriöön joulukuun alusta. Ensimmäinen kokemus käytännöstä oli torstaina, kun Lindén irrotti nelivuotiaan kädet kaulaltaan, antoi hänet isänsä hoiviin ja lennähti päiväksi työpaikalleen Helsinkiin.
Kansa nosti ison äläkän siitä, mikä olisi sopiva äitiysloman pituus ja voiko ministerin tehtäviä ylipäätään hoitaa etätyönä. Reaktio on ymmärrettävä. Äitiys on universaali juttu. Samat kysymykset pienemmässä mittakaavassa koskettavat kaikkia pienten lasten äitejä.
Lindénin adoptiokohusta on se hyöty, että pian ministereilläkin on vanhempainvapaat. Tähän saakka he ovat eronneet tehtävästään äitiysloman ajaksi niin kuin ympäristöministeri Paula Lehtomäki. Lindén tahtoo pitää kuitenkin kiinni salkustaan.
Evan tutkimuksessa kannustetaan yrityksiä tekemään rohkeita ratkaisuja työn ja perheen yhteensovittamiseksi. Ministerin äitiysloman suhteen muutokset on pantu vireille. Julkisella puolella on kuitenkin pitkä matka niihin joustoihin, joita parasta aikaa toteutetaan monissa yksityisissä yrityksissä.
Yksityissektorilla ei ole tavatonta, että naisjohtaja saa pitää työsuhdeautonsa ja muut pelivälineet myös hoitovapaan ajan. Lapsia hoitavan johtajan ei tarvitse eristäytyä kotiin, vaan hän on sähköisesti yhteydessä työtiimiinsä ja osallistuu yhteisiin kokouksiin pysyäkseen työkunnossa ja ollakseen valmis palaamaan töihin jonain päivänä. Suvi Lindénille soisi saman mahdollisuuden.
Toisaalta Eva kannustaa yrityksiä järjestämään naisjohtajille joustavia vanhempainlomia ja hoitovapaita. Lyhyet sijaisuudet voisivat tarjota nuoremmille kollegoille arvokasta työkokemusta. Ministerin sijaisuus olisi epäilemättä maistunut esimerkiksi Marja Tiuralle tai Sirpa Asko-Seljavaaralle.
Evan tutkimuksen mukaan naisten johtamat yritykset menestyvät miesjohtoisia paremmin. Naiset pyrkivät usein johtaville paikoille, mutta luopuvat kisasta loppumetreillä. Monet punnitsevat vielä kerran vaatimuksia työn ja perheen välillä kallistuakseen lopulta perheen hyväksi.
Uraputkesta luopuminen saattaa johtaa onnelliseen lopputulokseen. Koko perhe on tyytyväinen ja siunailee myöhemmin, kuinka suurenmoista äidin kotona olo on ollut kaikille. Toisaalta toista vaihtoehtoa ei pääse koskaan vertaamaan. Valinta olisi voinut mennä toisin, jos työnantaja olisi ottanut joustavasti huomioon myös perheen tarpeet.
Suomalaisissa, koulutetuissa ja kunnianhimoisissa naisissa on yhä paljon käyttämätöntä kapasiteettia. Joustavammilla perhejärjestelyillä heitä voitaisiin tehokkaammin houkutella vastuullisille paikoille takomaan tulosta ja kehittämään itseään.
Toivottavasti kohu Lindénin hoitojärjestelyistä poikii työaikajoustoja muillekin. Vaihtoehtojen kirjoa olisi kasvatettava osa-aikaisen ja etätyön suuntaan kaikille työelämässä oleville naisille.