Pelisilmää on joillakin enemmän ja joillakin vähemmän. Antti Laitisella sitä on enemmän kuin tavallisella salibandyn liigapelaajalla. Laitisen pelisilmä voi olosuhteisiin nähden ihan hyvin, vaikka likeltä piti, että se olisi mennyt kokonaan.
"Törmäilimme vähän kaverin kanssa harjoituksissa, ei siinä mitään sen kummempaa ollut", Laitinen kuittaa tilanteen lyhyesti kaiketi jo sadannelle asiaa kysyneelle.
"Lääkäri totesi, että silmä on kunnossa ja ettei tuota sinipunaisuutta tuossa silmän ympärillä kannata juuri säikähtää."
OLS-pelaajan paluu Sveitsin ammattilaiskentiltä Oulun tuttuihin kotiympyröihin ei siis alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Uuden vuoden alkajaiseksi musteni ensin silmä ja seuraavana päivänä jalkaterä.
"Joo. Se on suunnilleen samaa värisävyä kuin silmäkin. Sieltä jostakin ovat paikat kai vähän repeilleet. Mutta sekään ei hidasta pelaamista", Laitinen vakuuttelee.
"Kun tuomari viheltää pilliin, silloin mennään ja täysillä."
Yllätyslähtö ja yllätyspaluu
Laitisen lähtö Sveitsiin viime syyskuussa tapahtui juuri sarjakauden alla ja yllättäen. Oulun Luistinseuran nuorelle liigajoukkueelle luotettavan kapteenin siirtyminen oli kuin märkä rätti päin kasvoja.
Joukkue jäi pulaan. Syyskauden 19 ottelustaan se voitti vain kaksi. Sijoitus oli esitysten mukainen: liigan viimeinen.
Yllättävä oli Laitisen paluukin Ouluun. Kevääseen asti ulottunut sopimus kesti vain neljä kuukautta.
"Lähdin Sveitsistä hakemaan haasteita. Mutta niin siinä vain kävi, etten päässyt tavoitteeseeni. Peliaika jäi vähiin, kun jouduin tahkoamaan pääasiallisesti kolmoskentässä", Laitinen kertaa.
Ennen joulua sveitsiläisseura SV Wiler-Ersigen ja Laitinen purkivat sopimuksen sulassa sovussa.
"Ouluun oli uskomattoman kiva palata. Vaihtelu auttoi, ja sain syksyn aikana kuitenkin ladattua akut täyteen. Nyt virtaa riittää täällä pelaamiseen ihan varmasti kokonaan eri malliin kuin moneen vuoteen."
Vain muutama
tasokas joukkue
Lähes 150 liigaottelua Suomessa pelannut ja puoli kautta Sveitsin kärkijoukkuetta edustanut Laitinen tuntee maiden pelikulttuurien erot.
"Sveitsissä peli on fyysisempää, mutta pääsarjajoukkueiden taso ei kokonaisuutena ole niin korkealla kuin Suomessa. Sveitsin sarjan kymmenestä joukkueesta ehkä puolet pystyisi pelaamaan Suomen liigassa."
"Monet joukkueet siellä vain sumputtivat meitä vastaan ja pelasivat pelkästään vastahyökkäystaktiikalla. Tottakai tähän vaikutti osaltaan se, että olimme selvästi sarjan paras joukkue", Laitinen sanoo.
Yksi huomattava ero oli vierasotteluihin matkustamisessa. OLS:ssa Laitinen on tottunut jo vuosien ajan siihen, että lyhin pelimatka on noin 330 kilometriä Jyväskylään.
"Sveitsissä pisin matkamme kotipaikastamme Solothurnista oli selvästi lyhyempi kuin täällä tuo Jyväskylän reissu."
SV Wiler-Ersigen on koko Euroopan mittapuussakin huippujoukkue. Viime viikonloppuna se sinetöi itselleen Euroopan cupin voiton. Kotimaassaan 14 sarjakierroksen jälkeen joukkue johti pääsarjaa voitettuaan 13 ottelua. Ero sarjan kakkoseen oli jo kahdeksan pistettä.