Kun Euroopan velkakriisi toivottavasti nyt saadaan hallintaan, EU-johtajien on seuraavaksi käytävä vakava keskustelu EU-maiden kesken tehtyjen sopimusten todellisesta merkityksestä.
Takana taas valvottuja öitä, tuhansia tunteja virkamiesvalmistelua, hätää, kriisiä -- ja ainakin hetkellistä helpotusta. Sellainen on tällä hetkellä Euroopan Unioni, josta päätettiin toistakymmentä vuotta sitten tehdä maailman johtava tietoon perustuva talous.
Ja paljon muutakin on luvattu. Talous- ja rahaliittoon osallistuneet maat lupasivat noudattaa tiukkaa budjettikuria. Budjetin vuotuisille alijäämille asetettiin tiukat rajat, samoin julkisen sektorin velkamäärälle. Liian usein modernissa EU:ssa vain jätettiin yhteisesti sovittuja pelisääntöjä noudattamatta. Karkeasti ottaen tässä on nykyisen talouskriisin ydin: luottamus meni, kun liian monessa euromaassa poliittisten johtajien sanaan ei voinut luottaa.
EU-johtajat koettivat jälleen torstain vastaisena yönä Brysselissä palauttaa menetettyä luottamusta. Toivoa sopii, että se onnistuu. Akuutin talouskriisin hoitamisesta on vihdoin päästävä pitkäjänteisen kehittämisen polulle. Kovat lääkkeet on nyt nieltävä, mikä tarkoittaa kriisimaille tiukkaa, ainakin vuosikymmenen mittaista talousohjelmaa.
Ainoa ero entisiin sopimuksiin on siinä, että tällä kertaa sääntöjä ja ohjelmia on noudatettava määrätietoisesti ja tinkimättä.
Brysselissä saavutettu sopu oletettavasti rauhoittaa markkinoita ainakin hetkeksi. Kreikka saa 50 prosenttia veloistaan anteeksi, mikä sekin tarkoittaa vain taakan helpottamista.
Koukusta Kreikka ei tälläkään pääse. Jos Kreikka hoitaa asioitaan tulevan kymmenen vuoden aikana paremmin kuin tähän saakka, sen velka-aste saadaan pysähtymään 120 prosenttiin bkt:stä vuonna 2020. Muistettakoon, että velan enimmäismäärä saisi olla 60 prosenttia bkt:stä.
Toinen merkittävä tulos kokouksesta oli Euroopan rahoitusvakausvälineen rahoituskyvyn kasvattaminen nelin- tai viisinkertaiseksi. Menettely ei kasvata Suomen eikä muiden euromaiden nimellisiä vastuita, mutta sen toteuttamisen yksityiskohdat ovat edelleen jonkin verran auki. Julkisuuteen kerrotun mukaan sijoittajille tarjottaisiin jonkinlaisia lainavakuutuksia ja lisäksi perustettaisiin ERVV:n oheen toinen väline, johon Euroopan ulkopuoliset maat kuten Kiina voisivat osallistua.
Luovuutta huippukokoukselta ei ainakaan puuttunut. Oleellista on kuitenkin muistaa, että näillä järjestelyillä, tai millä tahansa muilla, velka ei häviä mihinkään. Se vain häivytetään silmistä ja siirretään jonkun muun maksettavaksi.
Toivoa todella sopii, että keskiviikon päätökset ja niihin tulevina viikkoina tehdyt tarkennukset lopultakin riittäisivät saamaan euron pois tehohoidosta.
Jos näin tapahtuu, pitää välittömästi aloittaa kakkosvaihe, johon erityisesti eteläisissä euromaissa sisältyy ainakin kymmenen vuoden mittainen riuska julkisen talouden tehostamisohjelma.
Ja EU-johtajien pitää aloittaa hallitusten välinen konferenssi teemalla "Mitä tarkoittaa sopimus ja sen noudattaminen?" Nähty sekoilu maksaa niin paljon, että käytetyt oppirahat on hyödynnettävä täysimääräisesti.