Tämän syksyn kokemukset osoittavat, että työtaistelujen rajauksia ja suojelutyötä kos-
kevia periaatteita on tarkennettava. Edes oikeutettuja etuja ei pidä ajaa sellaisilla keinoilla, joita Tehy käytti.
Vaikka Tehyn joukkoirtisanoutumiset peruuntuivat jo runsas viikko sitten, palkkaneuvottelujen tapahtumat jättivät jälkeensä voimakkaana vellovan keskustelun työmarkkinoiden pelisäännöistä. Polemiikin kohteena on erityisesti työtaistelujen rajaus ja suojelutyön määrittely. Aiheestakin. Tähänastinen käytäntö rajata työtaistelut niin, ettei ihmisten henki ja terveys vaarannu, hylättiin terveydenhuoltoalalla tavalla, joka ei saa toistua.
Huomionarvoisen kommentin aiheesta esitti maanantain Demari-lehdessä entinen kansanedustaja ja Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton AKT:n aiempi puheenjohtaja Risto Kuisma. Kovaotteisena, suorastaan häikäilemättömänä järjestöpomona maineeseen noussut Kuisma muistutti, että hänen johtamissaan lakoissa ei koskaan uhattu ihmishenkiä tai terveyttä, ja vakavien vaarojen välttämiseksi lakkorajoista päästiin aina sopuun. Entisen ay-johtajan mielestä ei ole liioittelua kutsua Tehyn työtaistelun rajauksia kiristykseksi.
Pelisääntökeskustelun isoimmat sytykkeet saatiin kuitenkin jo pääministeri Matti Vanhasen viimeviikkoisesta puheesta Keskuskauppakamarin tilaisuudessa. Tehyn menettelystä perin juurin sydämistynyt pääministeri vaati työmarkkinoilla paluuta sopimusyhteiskunnan normaalikäytäntöihin - siis pois Tehyn käyttämistä menetelmistä. Toisaalta hän huomautti, että lainsäädäntökeinojen käyttö työmarkkinoiden ääritapauksissa on madaltunut.
Jälkimmäistä, ehkä tarkoituksellakin hieman hämäräksi jätettyä kohtaa on luettu merkkinä Vanhasen halusta työtaistelutoimien rajaamiseen yleisemminkin. Todennäköisesti tarkoitus oli kuitenkin enemmänkin antaa varoitussignaali kuin todella uhata sillä, mitä olisi tulossa.
Vanhasen puheen kolmas ydinkohta oli kehotus ammattiyhdistysliikkeen suuntaan: pääministeri kehotti järjestöjä tarkastelemaan kysymystä työtaistelujen rajauksista itse niin, ettei toimilla aiheuteta suhteetonta vahinkoa etenkään sivullisille.
Maaperä tällaisille keskusteluille näyttää nyt olevan suorastaan otollinen. Ainakin SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen tarttui ajatukseen oikopäätä järjestönsä valtuustossa. Ihalainen ei toki lähtenyt porvarihallituksen pääministeriä tämän ideasta kehumaan, mutta oli asiassa käytännössä aivan samoilla linjoilla kuin Vanhanen.
Ihalaisen mukaan "jo itsesuojeluvaisto" puoltaa sitä, että palkansaajajärjestöt istuvat nyt yhteiseen pöytään ja täydentävät keskinäiset, vuodelta 2001 voimassa olevat työtaisteluohjeet. Ainakin Ihalaisen pelkona näyttää todella olevan, että Tehyn rajujen tointen takia halu rajata työtaisteluoikeuksia leviää työnantajalinnakkeista myös poliittisiin päätöksiin ja lainsäädäntöön.
Pelisääntökeskustelujen tarpeen nosti maanantaina niin ikään esiin julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön Jukon ja Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi. Vastuu asiasta kuuluu hänen mukaansa keskusjärjestöille. Aivan. Vastuu kuuluu niille, ja niiden on oman etunsakin takia syytä ottaa haaste vastaan.
Asiasta näyttää vallitsevan yli rajojen ulottuva yksimielisyys, joten pelisääntökeskusteluille on syytä toivoa sekä menestystä että nopeaa liikkeellelähtöä. Niidenkin jälkeen ongelmaksi tosin jää jäsenjärjestöjen sitoutus sovittuihin periaatteisiin. Se ei välttämättä ole helppoa tulevaisuudessakaan.