Työmarkkinajärjestöjen toista vuotta käymät neuvottelut työelämän pelisääntöjen uudistamisesta katkesivat tuloksettomina viikonloppuna.
Lopputulos ei ole yllätys, siksi nihkeästi neuvottelut etenivät. Muuhun on vaikea päästäkään niin kauan kuin neuvonpitoa käydään vastakkainasettelun ilmapiirissä.
Työmarkkinakentässä on jo useamman vuoden ajan lyöty päätä seinään. Ikään kuin taloudellinen taantuma ja kehnot talousnäkymät eivät millään tavalla hetkauttaisi työmarkkinaosapuolia.
Palkansaajajärjestöjä voidaan syyttää siitä, että ne ovat haluttomia uudistamaan työelämän pelisääntöjä. Yhtä lailla työnantajapuolta on aiheellista osoitella sormella kiinnostumattomuudesta muihin kuin sen eduista lähteviin muutoksiin.
Neuvotteluasetelmaa kuvastaa hyvin yksi merkittävimmistä työmarkkinaosapuolia loppuun saakka hiertäneistä kysymyksistä: suhtautuminen niin sanottuihin laittomiin lakkoihin ja niihin liittyviin rangaistuksiin. Työantajia edustava Elinkeinoelämän keskusliitto EK esitti liitoille langetettavien lakkosakkojen ylärajan kuusinkertaistamista, 180 000 euroon.
Tämä oli myrkkyä palkansaajapuolelle etenkin, kun sen mielestä vastapuolella ei ollut tahtoa uudistaa pelisääntöjä niin, että lakkoilun syihin kyettäisiin pureutumaan aikaisempaan tehokkaammin.
EK on useaan otteeseen maininnut tavoitteeksi päästä samanlaiseen tilanteeseen kuin Ruotsissa, jossa laittomat lakot ovat selvästi harvinaisempia kuin Suomessa. Naapurimassa jopa yksittäinen työntekijä saattaa joutua vastuuseen lakkoilusta. Tosin tähän on turvauduttu harvoin.
Ruotsissa tuomioistuimesta on mahdollista hakea väliaikainen tuomio lakon laillisuudesta. Riidat ratkaistaan usein tältä pohjalta.
Kepin lisäksi länsinaapurin palkansaajapuolelle on vilauteltu myös porkkanaa. Ensinnäkin lähtökohtaisesti työnantajan tulkintaetuoikeus on rajallisempi kuin Suomessa.
Tämä on merkittävä kysymys kun ottaa huomioon, että kolmannes Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n kyselyyn osallistuneista yli tuhannesta luottamusmiehestä väittää työnantajansa rikkovan lakeja ja sopimuksia.
Porkkana Ruotsissa tarjotaan lain velvoitusta keskustella erimielisyyksistä, mikä antaa palkansaajille mahdollisuudet vaikuttaa asioihin. Ruotsalaisittain osapuolet pannaan ”diskuteeraamaan”. Jos tätä tilaisuutta ei käytetä, seuraa sanktio.
Suomalaisten työmarkkinajärjestöjohtajien kannattaa syventyä ruotsalaisten tapaan toimia. Vaikka malli ei olisikaan suoraan siirrettävissä tänne, se saattaisi antaa eväitä tarkastella asioita nykyistä avarakatseisemmin. Suomalainen työelämäkulttuuri on johtanut siihen, että herkästi lukkiudutaan vastakkaisasetelmaan: kun toinen sanelee, toinen marssi ulos.
Työelämän pelisäännöissä on paljon viilaamista. Muuta tietä ei ole kuin neuvottelujen tie.
Vaikka neuvonpito nyt tyssäsi, ongelmat odottavat jo uutta kierrosta.