Peliriippuvuus painaa henkisesti eikä useimpien koukkuun jääneiden talouskaan kestä uhkapelien syömiä rahamääriä. Parantumisen ehto on tunnistaa ja tunnustaa riippuvuus. Tehokkainta ennalta ehkäisyä on suojella liian nuoria pelaamiselta.
Peliriippuvuus keskittyy pienelle osalle väestöä, kuten monet muutkin addiktiot. Viime vuonna tehdyn väestökyselyn mukaan peliongelmaisia oli noin 65 000. Kaikki heistä eivät kovin ole vakavasti riippuvaisia. Kun kuitenkin viitisen prosenttia pelaajista pelaa noin puolet Suomessa pelaamiseen käytetystä rahasta, jotkut menettävät suuria summia.
Vaiva on erityisen hankala muutenkin pienituloisilla eläkeläisillä. Jos pelikone vie huomattavan osan kuukausiansioista, edes ruuan ostoon ei jää tarpeeksi rahaa. Perheen huoltajien peliriippuvuus vaikeuttaa läheistenkin elämää.
Riippuvuudesta toipuneet tai toipumassa olevat ovat yksimielisiä siitä, että pelaamista pitäisi rajoittaa. Koukkuun jäämisen vaaran tiedetään kasvavan peliin osallistumisen rytmin tihentyessä. Myös varhainen peleihin tutustuminen lisää riskiä.
Rahapelihaittojen ehkäisyä pohtineen sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän keskiviikkona luovuttamassa raportissa ehdotetaankin alaikärajan korottamista kaikissa rahapeleissä 18 vuoteen. Pelin valvontaa, nettipelit mukaan lukien, haluttaisiin tehostaa. Osin se voi olla hankalaa, mutta pyrkimys on oikea.
Uusi tekniikka on tuonut uusia, helposti saavutettavia houkutuksia. Siksi työryhmä antaisi esimerkiksi laittomassa nettipokerissa hävinneelle mahdollisuuden vaatia rahat takaisin. Se voisi onnistua, jos pelimaksut säädettäisiin lailla pätemättömiksi maksusuorituksiksi. Hävinnyt pelaaja voisi periä tappionsa takaisin luottokorttiyhtiöltä. Tietysti tästä seuraisi suomalaisten sulkeminen tuollaisilta pelisivuilta. Ja asiasta todella kiinnostuneet suomalaiset keksisivät mahdollisuuden kiertää tavalla tai toisella pelisivustoille.
Paljon tärkeämpää on asiallinen pelaamista koskeva neuvonta sekä pelien valvonta ja rikollisen toiminnan ehkäisy.
Laittomia pelejä ei järjestetä vain netissä, vaan Suomessakin on luvattomia peliluolia, joissa liikkuu huimia rahasummia. Niissä jotkut ovat todella menettäneet omaisuuksia. Varmaan voitaisiin säätää laki, jonka mukaan laittomissa pelipaikoissa hävinneen on saatava rahansa takaisin. Perintä voisi tosin olla usein mahdotonta ja joka tapauksessa erittäin työlästä.
Yleensä pelaamiseen koukussa olevat käyttävät kuitenkin kaiken liikenevän ja usein lainaamansakin rahat laillisiin peleihin. Monet kokeilevat useampia pelitapoja. Kioskien ja baarien nurkissa nököttävät automaatit vetävät joitakin ihmisiä puoleensa magneetin tavoin. Heille on turha kertoa, että automaatin ylläpitäjä on aina lopullinen voittaja. Jos automaatteihin vaadittaisiin erillinen kortti, useimmat alaikäiset karsiutuisivat joukosta. Olisi myös mahdollista seurata, ketkä pelaavat poikkeuksellisen paljon. Siksi korttipakko voisi olla hyväksi.
Tavallinen lotto ja vakioveikkaus vetävät nekin isoista voitoista unelmoivia. Ja raveja seuraavissa on itseään hyvinä asiantuntijoina pitäviä, pelaamiseen intohimoisesti suhtautuvia. He täyttävät veikkausyhtiön kuponkeja ja käyvät myös raviratojen totoluukuilla. Harva jaa suuria voittoja, suuria tappiota kärsineitä paljon.
Ongelmapelaajia pitää auttaa, mutta on hyvä muistaa, että useimmille pelaajille puuha on hupia arjen keskellä. Pikkuvoitot otetaan tyytyväisinä vastaan, mutta pieniä tappioitakaan ei surra, kun niiden tiedetään menevän hyvään tarkoitukseen.