nneli Poutiaiselle pelaamisen vuodet olivat raskaita ja pelkoa täynnä. Oli pelkoa kiinnijäämisestä ja selviytymisestä.
"Musta pilvi leijui ylläni, mutta nyt se alkaa jo hajota. Läheisteni selviytymisestä en halua kertoa. Peluri on itsekäs eikä hän kykene koomassaan aistimaan toisten tunteita. Jokainen voi kuvitella, miltä perheestä tuntuu."
Poutiaisen mukaan vastuuta ei kannata sysätä pelaajien omaisille, vaan se kuuluu pelinjärjestäjille. Raha-automaattiyhdistyksellä (RAY) on Suomessa monopoli ja valvontavastuu. "Julkisuudessa on annettu ymmärtää, että kasino on ainoa pelipaikka, jossa pystyy seuraamaan pelaamista ja jossa voi puuttua ongelmapelaamiseen. Kasinolla on lain mukaan oikeus antaa pelikielto henkilölle, jolle on aiheutumassa tai on jo aiheutunut taloudellista tai terveydellistä haittaa", selvittää Poutiainen.
Hän kuitenkin epäilee, että kieltoa ei anneta mielellään, sillä kyseessä on etujen ristiriita: kukapa nyt haluaisi ajaa hyvän pelurin pois. "Oman aktiiviurani aikana ei kasinolla koskaan kukaan tullut sanomaan, että rouva, te pelaatte aivan liikaa."
RAY:n ilmoituksen mukaan pelaamiskieltoja annetaan vuosittain kymmenkunta.
"Enkö minä ollut ongelmapelaaja?" Poutiainen ihmettelee. Hän arvelee, että hänen RAY olisi voinut pysäyttää hänen pelikierteensä. "Kasinolla on kamera ja kaksi valvojaa pöydässä. Asiakaskortin tiedoista näkyvät voitot ja tappiot."
Poutiainen on yrittänyt hommata itselleen myös ikuista pelikieltoa, onnistumatta. Sääntöjen mukaan pelikielto annetaan vain vuodeksi kerrallaan. "Sairas ihminen menee robottimaisesti vuoden jälkeen takaisin, kun on siinä piinassa."
Hänen mukaansa ei olisi myöskään ihme, jos koulujen limuautomaattien viereen tai vanhustentaloihin alkaisi ilmestyä rahapeliautomaatteja. Peliriippuvuus ei ole rahasummasta kiinni. Ongelma on sama, pelasipa muutamalla kolikolla automaattipelejä tai kasinolla kymmeniä tuhansia euroja."