Jos mäkihypyssä halutaan luopua arvostelupisteistä, se pitää tehdä Jouko Törmäsen kuolleen ruumiin yli. Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) mäkikomitean puheenjohtajana vajaan vuoden toiminut Törmänen pitää kynsin ja hampain kiinni lajin perinteistä.
"Mitä tämä olisi ilman arvostelua", Törmänen kysyy ja vastaa itse.
"Huh, hah, hei ja se on siinä - pelkkää pituushyppyä."
Rovaniemeläinen olympiavoittaja ei halua luopua arvostelusta, vaikka juuri se on nostanut päättyneellä kaudella suomalaisten niskavilloja pystyyn. Maailmancupin voittaja ja suurmäen maailmanmestari Janne Ahonen oli läpi talven norjalaistuomareiden silmätikkuna. Hän sai järjestelmällisesti norjalaisilta heikompia tyylipisteitä kuin muilta.
"Norjalaisilla on vähän oma tapansa katsoa mäkihyppyä. Siellä arvostetaan ennen muuta alastuloa, eikä Ahosen liu'uttava tyyli ole heidän mielestään oikea, vaikka se onkin ihan sääntökirjan mukainen", Törmänen sanoo.
Ahonen asettelee itsensä telemark-asentoon vasta alas tultuaan. Norjalaiskäsityksen mukaan telemark on oltava valmiina jo lumelle tömähdättäessä.
Törmänen huomauttaa, että norjalaistuomareiden toiminta on ollut linjakasta läpi vuoden yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. He rokottivat alastulosta tasapuolisesti kaikkia liu'uttajia - ei vain Ahosta.
"Alastulon arvostelu on mäkimaailmassa jatkuva puheenaihe. Näkemyseroja on aina ja tulee aina olemaan", Törmänen sanoo.
"Eikä siinä mitään, kunhan toiminta on linjakasta ja kaikille tasapuolista. Jos jostakin rokotetaan, niin rokotetaan sitten myös oman maan hyppääjiä. Tuomareilla pitää olla vapaus omiin näkemyksiinsä."
Törmäsen mainitsema poikkeus sattui Oberstdorfin MM-kisojen suurmäessä. Norjan Normann Sigbjöm täräytti Ahosen tekemästä kisan pisimmästä lennosta ja kyykkyalastullosta tauluun vain 14,5 pistettä.
"Käsittämätöntä! Tuollaiset pitäisi saada pois", Törmänen kuittaa.
MM-kisoissa norjalaisten kotiinpäin vetäminen näytti tavallistakin härskimmältä, koska tuomaritornissa ei ollut suomalaista. Ensi talven Torinon olympialaisissa on taas Suomenkin vuoro osallistua tuomarointiin.
"Maapaikat on jaettu. Sitä en muista, oliko Norjalla paikkaa vai ei."
ME-tehtailussa
ei mitään järkeä
Talven mäkisirkus muistutti jälleen kerran siitä, että urheilijat ovat koko touhussa pelkkiä pelinappuloita. Kisajärjestäjät haluavat tarjota kansalle leipää ja sirkushuveja hinnalla millä hyvänsä.
"Niitä piirteitä on ollut, valitettavasti", Törmänen myöntää.
Räikein esimerkki oli kauden viimeinen maailmancupin osakilpailu Planican lentomäestä, jossa pommitettiin ME-lukemia kaukana riskirajan väärällä puolella.
"ME-tehtailu on aivan väärä lähtökohta kisalle", Törmänen tuhahtaa.
Planican lentomäen HS-piste on 215 metrissä, ja silti kisassa sallittiin yli 230 metrin hypyt. Huippuna oli Janne Ahosen 240 metrin liito, joka päättyi kaatumiseen ja loukkaantumiseen. Törmänen sanoo suoraan, että kisan tuomaristolta karkasi homma hanskasta.
"Lentomäkien välillä on epätervettä kilpailua siitä, missä vedetään pisimmät siivut. Planica on aina halunnut olla tässä kilpailussa ykkönen."
Vaan eivät mäkimiehetkään ole aivan viattomia tässä pelissä. Varsinkin Planicassa viileämpikin hyppääjä villiintyy: sinne mennään vain ja ainoastaan hyppäämään maailmanennätystä.
"Ahonenkin sanoi, ettei hän nähnyt mitään muuta kuin 240 metrin havutuksen", Törmänen puistelee päätään.
Suurimmat ongelmat ovat kuitenkin kisajärjestäjien paikallisessa portaassa. Törmäsen mukaan siellä on harhakäsitys siitä, mitä kansa haluaa.
"Ajatellaan, että mikään ei ole mitään, jos miehet eivät hyppää montun pohjalle. Vähempikin riittäisi."