Ukrainan parlamenttivaalien tulos jättää tilaa taktisille liitoille. Vaalien voittaja Viktor Janukovisth löytää itsensä todennäköisesti hallituksen ulkopuolelta.
On vajaat viisitoista kuukautta siitä, kun Ukrainan vanhan johdon ja Venäjän suosima ehdokas Viktor Janukovitsh julistautui väärennettyjen vaalitulosten turvin Ukrainan presidentiksi. Siitä alkoi hurja tapahtumien vyöry, joka heitti Janukovitshin syrjään, nosti presidentiksi länsimielisen Viktor Jushtshenkon ja pääministeriksi tämän liittolaisen Julija Tymoshenkon -- kunnes tuo liitto repesi katkeraan kiistaan ja pääministerin eroon viime syyskuussa.
Kun parlamenttivaalien ääntenlaskenta oli maanantaina edelleen kesken, maan suurimmaksi poliittiseksi ryhmäksi ja vaalien voittajaksi oli nousemassa Janukovitshin Alueiden puolue. Silti hätäinen johtopäätös olisi väittää, että Ukraina nyt palaisi takaisin siihen lähtöpisteeseen, josta maan mullistukset lähtivät toissa vuoden lopulla liikkeelle.
Ensinnäkin Janukovitshin puolueen suosio näytti jäävän alle 30 prosenttiin, kauaksi siitä 44 prosentista, minkä hän sai vuoden 2004 joulukuussa presidentinvaalien uusintakierroksella. Vaikka Janukovitsh lupaili ukrainalaisille vakautta, talouskasvua, tasaisesti juoksevia palkkoja ja alempia verojakin, eivät ukrainalaiset sittenkään nähneet häntä suurena pelastajana. Uskottava analyysi onkin, että Janukovitshin voittoa selittää parhaiden kansan pettymys Jushtshenkon aikaansaannoksiin, ei niinkään luottamus Janukovitshin poliittiseen linjaan.
Toiseksi Janukovitsh tarvitsisi ainakin yhden liittolaisen Ukrainan muista suurimmista puolueista. Niinpä Alueiden puolue kuulutti maanantainakin valmiuttaan koalitiohallitukseen osallistumiseen, mutta pääsy sinne näyttää epävarmalta. Todennäköisempää on, että tulevan hallituksen muodostavat vaalien kakkonen eli Julija Tymoshenkon blokki, Jushtshenkon takana oleva Meidän Ukrainamme ja ehkä maan sosialistinen puolue.
Sellaisen liiton syntyminen heittäisi vaalivoittaja Janukovitshin tylysti sivuun, muttei olisi helppo nieltävä Jushtshenkollekaan. Oranssin vallankumouksen voimahahmojen hallitusta ei nimittäin syntyne, ellei presidentin kertaalleen pääministerin paikalta erottama Julija Tymoshenko pääse tuolle paikalle takaisin. Hän on sitä jo äänekkäästi vaatinut. Toinen vaikea seikka presidentille on Tymoshenkon vaatimus äskettäin Venäjän kanssa solmitun kaasusopimuksen avaamisesta uudelleen neuvoteltavaksi.
Valinnanvaraa Jushtshenkolla ei kuitenkaan paljoa ole. Hallitussopimus Janukovitshin Alueiden puolueen kanssa raivostuttaisi varmasti suuren osan jo nytkin huvenneista Meidän Ukrainamme -puolueen kannattajista ja suistaisi Jushtshenkon entistä jyrkempään poliittiseen alamäkeen.
Ukrainan poliittisten kärkihahmojen suosion suuri vaihtelu ja kansan mielipiteiden heittelehtiminen kielii maan demokraattisen perinteen ohuudesta ja ihmisten malttamattomasta paremman elämän odottelusta. Moni uskoi Jushtshenkon juurivan korruption, tuovan investointeja ja luovan vaurautta. Kun tätä kehitystä ei runsaan vuoden aikana ole nähty, on kansan tuomio karu.
Silti nyt nähdyt vaalit voi nähdä myös todisteena Ukrainan liikkeestä kohti kansanvaltaista järjestelmää. Ainakin Ety-järjestön tarkkailijoiden mukaan vaalien järjestelyt täyttivät demokratian standardit. Näin yksi välttämätön edellytys maan kehitykselle näyttää olevan kunnossa.