Hallituksen synnytys on ottanut tällä kertaa kovemmalle kuin pitkään aikaan. Mitään ainutkertaista tämä ei ole, mutta viestii siitä, että pinnan alla käydään kovaa pelin politiikkaa.
Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen vetämät hallitusneuvottelut ovat edenneet kangerrellen. Neuvotteluja on käyty kauemmin kuin kertaakaan sitten vuoden 1987.
Katainen on jokaisen neuvottelupäivän kuluessa käynyt kertomassa tiedotusvälineiden edustajille edistysaskelista. Ne voi kiteyttää Saksan ja Ranskan rintamalinjojen muuttumattomuutta ensimmäisessä maailmansodassa kuvanneeseen lausahdukseen "länsirintamalta ei mitään uutta".
Neuvottelujen jähmettyminen on pannut epäilemään Kataisen johtajakykyjä ja toisaalta kysymään, mitä peliä sosiaalidemokraatit pelaavat neuvottelujen varjolla.
Lähtökohta neuvotteluille oli vaikea. Jo tunnustelujen alkumetreillä sekä rökäletappion kärsinyt keskusta että vaalien ainoa todellinen suurvoittaja perussuomalaiset heittäytyivät suosiolla oppositioon.
Kataisen mukaan lähti ensin viisi puoluetta, mutta pian sosiaalidemokraattien vaatimana vasemmistoliittokin.
Hallitusneuvottelut pantiin käyntiin rintamalla, jonka ääripäät ovat niin kaukana toisistaan kuin ne suomalaisessa politiikassa voivat olla. Toki tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun poliittisen kentän oikeaa ja vasenta laitaa istutetaan samaan hallitukseen. Asetelma selittää sen, miksi eteneminen on hidasta. Ensinnäkin pitää löytää yhteinen käsitys vaikeimmista kysymyksistä, kuten vaikka valtiontalouden tilasta ja sen jälkeen vielä keinot asioiden kuntoon saattamiseksi.
Yksimielisyys taloudesta onkin hiertänyt kokoomuksen ja neuvottelujen toisen pääpuolueen SDP:n välejä ja on vaarassa koitua hallituksen muodostumisen esteeksi. Kompromissien sorvaaminen näyttää tuottavan suurta tuskaa tällä joukolla.
Neuvottelujen tavoitteena on rakentaa hallitus, joka pysyisi koossa ja toimintakykyisenä koko vaalikauden. Tämän vuoksi ohjelmasta pyritään tekemään yksityiskohtainen. Muutoin piilee vaara, että asioista kränätään koko ajan ja hallitustyöskentely käy lopulta mahdottomaksi.
Jyrki Kataisella ja kokoomuksella on kaikki pelissä. Jos Katainen epäonnistuu, vetovastuu neuvotteluista lankeaa SDP:lle ja sen puheenjohtajalle Jutta Urpilaiselle.
Tämä tiedostetaan SDP:ssä ja voi olla, että juuri se on syy siihen, miksi neuvottelut tökkivät. Kokoomuksella on kaikki hävittävissä, SDP:llä puolestaan voitettavissa.
SDP:n ovet hallitukseen eivät suinkaan sulkeudu, vaikka Katainen epäonnistuisi. Johtavan hallituspuolueen asema saattaa kutkuttaa demareita. Eri asia, millainen hallitus on saatavissa kokoon sen jälkeen, jos tämä rakennelma hajoaa.
Uusien vaalien mahdollisuus leijuu ilmassa koko ajan, joskin vaaleja tahtovia on vähän. Näillä näkymin vaalit tietäisivät jatkoa perussuomalaisten jytkyvoitolle ja Timo Soinin nousua kuninkaantekijäksi.
Syntyy uusi hallitus Kataisen johdolla tai ei, oleellista on, että kansan vaaleissa ilmaisema tahto heijastuu hallituksen kokoonpanossa. Pohja tällöin toki voi olla joku muukin kuin mille sitä nyt rakennetaan.