Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri
Uusi, akustiikaltaan mainio musiikkisali on houkutellut lyhyen ajan sisällä jo useampia huipputaiteilijoita Ylivieskaan. Nyt paikalle saapuneen Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin vierailukonsertin teemana oli aina yhtä kiehtova venäläinen musiikki.
Ohjelman erikoisuutena vain yksi teoksista, Pjotr T?aikovskin Elegia, esitettiin alkuperäisessä asussaan, muut olivat sovituksia jousiorkesterille.
Jos pitäisi valita säveltäjä, joka parhaiten välttää pinnallisuuden karikot ja koskettaa tuotannollaan sielun syövereitä pohjimmaisia sopukoita myöten, olisi Dmitri Shostakovitsh epäilemättä vahvoilla.
Nyt kuultu Kamarisinfonia on Rudolf Barshain sovitus Shostakovitshin paljon soitetusta kahdeksannesta jousikvartetosta, joka sekä alkaa että loppuu säveltäjän nimen alkukirjaimet sisältävään d-es-c-h -aiheeseen; sama puumerkkiaihe muistuttaa olemassaolostaan myös monesti matkan varrella.
Vaikka ajatus jousikvarteton sovittamisesta isommalle kokoonpanolle herättikin etukäteen epäileviä ajatuksia, todisti Juha Kangas soittajineen musiikin puhuttelevan yhtä alkuvoimaisena ja väkevänä kuin kvartetinkin esittämänä.
Kankaan erinomaisuus jousiston harjoittajana tiedetään toki jo vanhastaan, mutta edelleen jaksan hämmästellä orkesterin tasapainoista sointia, jota eivät dynamiikan laitimmaiset ääretkään kykene horjuttamaan.
Vastapoolina Shostakovitshin Kamarisinfonian hengästyttävälle intensiteetille oli illan avannut Tshaikovskin Elegia kuulaudessaan suorastaan puhdistava kokemus.
Kun musiikin kauneus piilee yksinkertaisuudessa, on helppo sortua liioitteluun tai epäolennaisuuksien etsintään. Nyt tarjolla oli olennaista sellaisenaan, kauniisti ja elegantisti.
Aleksandr Skrjabinin varhaisempaan tuotantoon kuuluvat 24 preludia pianolle op. 11 ovat säveltäjän kryptisiin myöhäisteoksiin verrattuna varsin sovinnaisia pikku kappaleita.
Jouni Kaipainen on sovittanut preludeista 13 jousiorkesterille, eikä tulos ole nyt kuullun perusteella lainkaan hassumpi. Sekä sovitukset että esitykset olivat toimivuudessaan mainioita; pientenkin yksityiskohtien suhteen kokkolalaisten soittoa voi sanoa pelimanniudeksi parhaimmillaan.
Jorma Härkösen jousille sovittama Modest Musorgskin hittiteos Näyttelykuvia oli yllättäen esityksellisesti konsertin teoksista epätasaisin.
Alusta pitäen kävi selväksi, ettei Kankaalla ollut aikomustakaan jäädä tuleen makaamaan; tempovalinnat olivat kauttaaltaan reippaan liikkuvia.
Tulkinnassa oli selvästikin ajatusta, mutta välillä äärimmäisyyksien tavoittelu sai aikaan epävarmuutta ja horjutti soiton yhtenäisyyttä. Musiikillisen kuvasarjan massiivisen jyhkeästi päättänyt osa Kiovan portti palautti kuulijan kuitenkin hapuilun jälkeen takaisin korkeampiin sfääreihin.